Uikkaripainijan paljastukset

Nyt pääsen vihdoin päivittelemään painikuulumisia viime kisoista. Olen odotellut tässä hetken, että ladataan matsit nettiin, ja nyt vkl ei vaan ehtinyt kirjoitella. Mutta tässä sitä tulee, sepustusta kuvain ja kehujen kera!

Winterfight 15.2.

Päätimme serkkumme kanssa viettää tervehenkisen viikonlopun lukkopainin merkeissä. Kisat joihin osallistuisimme olisivat ensimmäiset ulkoilmalukkopainikisat talvella suomessa. Ja luultavasti myös ensimmäiset missään ikinä talvioloissa. Eli kohteena MMA Vantaa:n järjestämät, Myyrmäessä pidettävät Winterfight-karkelot.

Mainitsemisen arvoista lienee, että kumpikaan ei ole kyseisessä lajissa ikinä kisannut. Vielä enemmän mainitsemisen arvoista lienee sanoa, että Juha ei myöskään ole ikinä treenannut mitään kamppailulajia. Ellei 20v. takaisia junnuhokutoruytreenejä lasketa, nissä kävimme nassikoina molemmat. 7 v. sitten pari treeniä, nyt ennen tätä kisaa kerran lukkopainia ja kaksi kertaa krekopainia. Käytännössä itseoppinut mies siis. Toki itseopettelua on mökeillä, nurmikoilla ja kerrostaloasunnoissa tehty runsaanalaisesti vuosien varrella. Joskus valvovien silmienkin alla, erotuomareina sinipukuiset senseit tai baarien tuulikaappituomarit.

Juha, vuosimallia 2007

Perjantaina istuimme iltaa rupatellen ja tankkasimme painoa syömällä epäureilijamaista ruokaa, koska kummallakaan ei painoluokan suhteen ongelmia. Huippu-urheilijatankkaukseemme kuului irtokarkkeja, olutta, sämpylöitä, kinkkua ja muuta sen sorttista sapuskaa. Tällainen ruokavalio ja hyvä seura takaa hyvät yöunet. Se taas optimoi urheilusuorituksen. Eli kaikelle löytyy tieteellinen perusta selkeästi! Yö kului vierekkäin nukkuen juuri kuten sadat yöt nuorempana, ja uni maistuikin pitkästä aikaa kisaa edeltävänä iltana kuin lapsoselle.

Yhdet lempinimemme nuorempana olivat Keittokinkki ja SoppaLuu. Oheiset kuvat demonstroivat ehkä miksi...

Tasapuolisuuden nimissä minustakin kuvaa samoilta ajoilta

Lauantaina pakkasimme kamat ja suuntasimme aamukahdeksan maissa kohti Vantaata. Isot kahvit matkalle mukaan, pieni aamupala myös. Paikan päällä tankkasimme sitten 10 raakaa kananmunaa per turpa, ja näin olimme saavuttaneet ravinnon kannalta optimaalisen tilan tehdä lukkopainidebyyttimme! Vantaalla käytiin ensin punnituksessa ja sitten kerrattiin sääntöjä. Sääntöpalaverissa tulikin sitten epäsuotuisaa tietoa.

Koko Juhan ottelustrategiahan oli rakennettu ainoalle hänen kunnolla osaamalleen tekniikalle, niskalenkille. Sitä ei lukkopainipiireissä paljon arvosteta, mutta tuo pihapainissa opetettu kikka hyvin todennäköisesti tulisi kumminkin Juhan alitajunnasta niin olimme jo valmiiksi miettineet asiat sen pohjalta. No, pelkästään päästä tehdyt heitot kielletty, strategia romukoppaan. Ei sillä, että olisimme olettaneet Juhan muutenkaan rökittävän kaikki kokeneemmat kilpakumppaninsa treenittä, mutta aina pitää voittoon tähdätä!

Otimme lämmöt paikan päällä ja sitten alkoivat ottelut. Ensimmäisenä oli vuorossa minun otteluni Juha Käkeä vastaan. Hän oli minua ritusen ja hitusen kokeneempi kaveri, EM-mitalisti ja sitä rataa. Iloisin mielin silti menin matolle.

Ottelu 1:Käeltä käkeen

Käki tuli vaihdilla ja rennosti jalkoihin

Ottelu itsessään oli rauhallinen, vaikka tapahtumarikas. Aluksi kyttäsin shootin paikkaa, vaikka epäilin sen toimivatn. Olin kumminkin päättänyt kokeilla hykätä jalkoihin kerran sitä olin Markon kanssa pariin otteeseen treenannut. Mutta Käki ehti ensin, eikä siinä minun nopeudellani valitettavasti kissaa ehditty sanoa!

 Siinä jatkoimme sitten väntelyä ja kääntelyä, Juhan napsiessa pisteitä sieltä täältä. Milloin selästä, alasviennistä, sviipistä ym. Taitoero oli valtava, mutta koetin silti järjellä pelata. Jälkikäteen ajatellen ehkä virhe, voimalla olisi pitänyt runtata niin edes teoreettinen voiton mahdollisuus olisi ollut. Tosi hauska ottelu kyllä, ja herrasmiesmäinen. kerran käsilukossa nostin Käkeä ylös, mutta hänen irroittaessaan en slämmännyt alas vaan mentiin rauhallisesti. Hän haki lopetuksia, muttei murhanhimoisesti. Opettavainen, liikkuva ottelu minkä hävisin pisteillä niukasti. Siis jos 15-0 katsotaan niukaksi tappioksi...

Käsilukkopuolustusta

Ihan kiva oli päästä ottelemaan tuon tason miestä vastaan, eikä kylmäkään haitannut. Otteluasu oli niukka kuten näette. Mutta Juhalla vielä niukempi. Päivää ennen ostimme Kamppailuvarusteesta painipökät, ja niitä oli vain kahta kokoa. XL ja S. XL on minulle niukun naukin sopiva, S oli Juhalle hiukan paljastava...

Alla ottelu myös kokonaisuudessaan videolla:

Ottelu 2: Luu kurkkuun!

Seuraava ottelu oli sitten Juhan heiniä. Hän kohtasi vajaa 5 v. lajia harrastaneen, fysiikaltaan suhteellisen tasavertaisen oloisen kaverin. Jännitys oli yllättävän pientä Juhalla, vaikka tämä oli hänen aikuiselämänsä ensimmäinen kilpaurheilusuoritus, ja vielä yleisön edessä kamppailulajissa.

Ottelu päätyi alussa pikku keplottelun jälkeen mattoon. Juha sai napattua yllätyksekseni myös todella

Giljotiini ei kiristy

Giljotiini kiristyy

napakan giljotiinin, ja heti oli yllätysvoitto lähellä! Kannustin ja huusin, koetin huutaa miten kiristää giljotiiniä. Myöhemmin kertoi vastustaja sen olleen todella lähellä. Juha piti todella kauan, yli 40s kiinni päästä. Mutta lopulta ote lipesi. Pienen pienistä asioista olisi ollut kiinni, että olisi saanut kuristuksen kiristettyä! Mutta loistava yritys heti alkuun.

Maassa meni seuraava minuutti, kerran Juha sai sviippipisteetkin ja pääsi päälle. Kaveri kumminkin varsin hienosti kaivoi arm-baria. Vaikka Juha ei edes ojennellut käsiin niin paljon kuin vasta-alkajat yleensä. Lopulta parin kiepahduksen kautta käsilukko oli kohdillaan, mutta taputusta ei kuulunut. Tiesin serkkupojan sinnikkyyden ja adrenaliinin tuoman kivuttomuuden tunteen, ja oli pakko ensimmäistä kertaa ikinä kulmamiehenä huutaa että TAPUTA!

Joskus pitää taputtaa

Mies teki työtä käskettyä, pelasti kätensä ja kokonaisuudessaan erittäin hyvän suorituksen. Alla myös ko. ottelu:



 Juha oli 6 miehen lohkossaan sillä puolella joka pääsi suoraan pronssiotteluun. Valitettavasti hänen vastuksensa vähän loukkasi polveaan ja siitä syystä Juha ei saanut otella toista ottelua. Kumminkin iloinen mies ja pronssipysti kotiin! Itselläni oli vielä ottelu edessä, raskaassa vain neljä miestä niin häviöllä minäkin siis pronssiotteluun pääsin.

Ottelu 3: Paimiolainen puristus

Ottelu oli pystyssä aluksi varovaista, sitten sain kaverin päästä painettua mattoon. Matossa pysyin päällä koko ajan. Töitä sai tehdä ja side, half sekä kokoguard olivat asentoja missä liikuttiin. Hain koko ajan lopetuspaikkaa, toki samalla kaverin käsilukkoa erityisesti varoen. Lopulta sain oman erikoiskuristukseni kiinni. Sillä ei varsinaista nimeä ole, eikä sitä kauhean moni tee. Sanon sitä sitten vaan pultsari side chokeksi. Se ei ole kunnon side choke, vaan eräänlainen junttiversio siitä. Junttikuristus, sanoi joku yleisöstäkin. Mutta se toimii varsinkin sidesta ja halffista hyvin, ja tällä kertaa kun oli tiukasti kiinni ja luja puristus niin toimi myös guardista.

Pultsari side choke

Koko ottelu Häkkiradion Ilkka Oudan kuvaamana:


Lopputulema kisoista enemmän kuin positiivinen! Kisat oli hyvin järjestetty, tunnelma todella leppoisa ja ottelut käytiin hyvässä hengessä. Varmasti sai lajille näkyvyyttä tämä ja juurikin mahdollisimman positiivisessa mielessä. Ohikulkijat jäivät katselemaan ja ihmettelemään, koko ajan oli porukkaa katsomassa. Jokaiseen painoluokkaan saatiin otteluita ja naisetkin pääsivät ottelemaan. Toivottavasti ensi vuonna suurempi osallistujamäärä ja ehkä rattoisat jatkotkin!
Tässä vielä linkki häkkiradion Vlogiin, 17min. kooste koko kisoista:
http://www.youtube.com/watch?v=2bHDkU9gaB4&list=UUWlvaRRZsmHH51U48dPk05w&feature=c4-overview



Kiitokset MMA Vantaalle järjestämisestä, kilpakumppaneille ja talkooväelle. Oli loistava kokemus ja toivoisi tuosta suurempaakin tapahtumaa tulevaisuudessa!

Keittokinkku ja SoppaLuu, vuosimalli 2014