Premiär! Ensi-ilta, samppakaljaa ja suitsutusta!

 Jesus Christ Superstar premiär i ÅST 13.2.2014!

Näin oli siis näppäimet torstaina. Pamahti ensi-iltaan suomen vanhimman teatterin 175-vuotisjuhlien suurproduktio. Ja ensimmäinen arvostelu luettavissa alla olevasta linkistä. Koko arvostelun summaa parhaiten lopun lause: "Jesus Christ Superstar kannattaa käydä katsomassa nopeasti, sillä on hyvin mahdollista, että sen haluaa nähdä vielä uudestaan."

http://www.ts.fi/kulttuuri/nayttamotaide/596115/Superstaroja+ja+dystopiaa

Viime viikko oli kokonaan jo esitysten aikaa. Maanantaina oli joitain kymmeniä yleisönä, ilmeisesti Åbo Akademin opiskelijoita sekä näyttelijöiden tuttuja. Tiistaina ja keskiviikkona innokkaita ennakkonäytöskatsojia, molempina päivinä melkein koko torppa täynnä lipustaan maksaneita, eli käytännössä näytökset pyörähtivät käyntiin jo alkuviikosta. Torstaina se oikea ja virallinen ensi-ilta, aivan täyteen myyty ja tunnelmaltaan kutkuttava.

Itse olin poikkeuksellisesti ensi-illan yleisönä, en lavalla. Teemme kahdella kattauksella hommia, ja maanantaista keskiviikkoon sain olla lavalla ja ottaa aplodeja, ensi-illan taas olin huilivuorossa. Tavallaan hassua, mutta oli aikamoinen olo nähdä esitys ensi kertaa kokonaisuudessaan, yläparvelta ja hurmoksessa olevan yleisön joukossa. Näinkin pieni kuin oma osuuteni on, ei voinut olla pakahtumatta ylpeydestä. Kun yleisö kutsui näyttelijät aploodeillaan neljättä kertaa kumartamaan, me katsomossa olleet näyttelijät kättelimme toisiamme hymyissä suin.

Tästä siirryimme sitten lavalle, jonne kutsuvieraat jäivät ja jonne tuotiin skumppaa kilistelyä varten. Puheita pitivät niin ohjaaja, apuohjaaja, teatterin johtaja kuin itse suomen luterisen kirkon arkkipiispa Kari Mäkinenkin. Arkkipiispa näki teoksessa teologisen puolen ja taiteellisen arvon. Ja vaikka itse teos antaa katsojan itse päättää uskooko Jeesuksen jumalallisuuteen, oli hän silti äärimmäisen otettu. Oli myös reilukerhon tyylinen temppu ohjaajaltamme kutsua arkkipiispa puhumaan ilman mitään ennakkoilmoitusta tälle itselleen! Kyllähän Mäkinen sen klaarasi vanhana kirkonmiehenä, vaikka englanti ajoittain kuulosti sukunimikaima Tommi Mäkisen rallienglannilta. Hyvän tahtoisesti sanon, miellyttävän oloinen mies oli. Ei mikään kardinaali Richelieu!

Arkkipiispa Mäkinen

Kardinaali Richelieu

Sitten teatterin kahvion ja anniskelualueen Tiljanin tiloihin, jossa oli ruokaa, jälkiruokaa, kahvetta, viintä ym.

Siellä syötiin ja seurusteltiin hyvässä ilmapiirissä. Tony Hering oli DJ:nä ja ruoka, seura ja muutama naukku maistui. Jatkot jatkuivat henkilökunnan tiloissa, verstaan takahuoneessa, saunatilassa, Hansan katolla ja ties vaikka missä. Joskus 6 jälkeen poistuin viimeisten joukossa paikan päältä. Tuli puhuttua ruotsia koko rahan edestä, höpöteltyä työryhmän jäsenten kanssa ja tutustuttua moniin ihmisiin huomattavasti aiempaa syvemmin. Selkeä helpotus, ylpeys ja yhteenkuuluvuuden tunne oli koko porukassa. Ja niin sen ensi-illan aikaan tietysti pitääkin olla.

Waltteri Torikka Pilatuksena

Mahtava olla mukana ja odotan täysin siemauksin, että pääsen keskiviikkona taas teatterille. Näytöksiä itselle kertyy vain reilu parikymmentä, joten kyllästymään ei ehdi. Näin hieno ja helposti lähestyttävä porukkakin pitää siitä huolen. Erityismaininta annettava apulaisohjaaja Markus Virralle. Hän on tehnyt kanssakäymisestä teatterin kanssa kaikin puolin helppoa ja mukavaa. Ammattimies jos minä olen moista tavannut, uskaltaisin sanoa! Tietysti koko muukin porukka täysammattilaisia. Joskus vaan joku pistää asenteellaan ja osaamisellaan silmään. Ja ensi kertaa näen läheltä, mitä kaikkea apulaisohjaajan työ parhaimmillaan pitää sisällään. Tällä kertaa se pitää bonuksena sisällään pari esiintymistä Pontius Pilatuksenakin kun Waltteri huilaa! Siinä sitä monimuotoisuutta kaiken järjestelyn, kommunikaation ja ohjailun päälle!









Täysin puolueeton mahdoton olla näytelmän ja teatterikokemuksen suhteen jos itse siinä mukana, mutta pakko se vaan on sanoa, että upea produktio. Tunnelma oli alusta asti käsin kosketeltava, ja vain lisääntyi kun menimme ennen esitystä viemään tavarat takahuoneeseen ja antamaan onnenpotkuja näyttelijöiden takamuksille. Kaikki tehtiin ilon kautta, täysillä ja sydämellä. Tässä oli rima nyt, ja siihen koko työryhmä sitten pyrkii joka kerta. Tervetuloa katsomaan Jesus Christ Superstaria huhtikuun loppuun asti!