Treeniä, leiriä ja lopetuksia.

Tässä on viikko kohta vierähtänyt taasen, ja tuttua mutta erilaista ollut ohjelmassa. Same same, but different, vai miten se meni.

Ei montaa päivää ole kuunut viimeisen kahden viikon aikana jolloin ei olisi tullut treenattua, ja jokaista lepopäivää kohden ollut ainakin sitten yksi tupla-, jopa triplatreenipäivä. Määrä palauttaa, sanoo veli venäläinen. Pystytreeniä on ajettu sisään, potkuja myös ensimmäistä kertaa elämässä. Punttia nostettu fiilispohjalta, treenit tunnin suurin piirtein. Nelisen liikettä millä koko kroppa läpi. Lisäksi painia ja jutsua.

Mukavia ovat olleet erityisesti Rumpusen perheen kanssa yhteistuumin suoritetut harjoitukset, eri ihmisten kanssa pystytreenit ja sitten sillinä suolassa seminaarit/leirit. Ns. tavallisia ohjattuja treenejä taitaa olla 3 viikossa yksi tai kaksi, loput omalla ajalla tai erikoistreenejä. Sekaan mahtuu MMA-treeni taekwondo-porukan kanssa, parit pystytreenit Saken, Eemelin, Tiian ja Petrin kera, Hilti-leirin sparripäivä FFG:llä sekä Timo Räkköläisen opettavainen seminaari Paimiossa.

Upean ballerinamainen ja ketterä sviippi menossa

Räkköläinen teki erittäin suuren vaikutuksen olemuksellaan, opettamistaidoillaan ja sillä, että tunnissa antoi minulle perusteet spider guardiin ja sen jatkoharjoitteluun. Siitä iso käsi hänelle. Taekwondo-porukan kanssa tehty MMA-treeni oli hyvähenkistä vaihtelua ja pysty muutenkin ollut mukavaa. Erikoismaininnan saa Hiltin leirin sparrianti, oli sparrikaverina valkoisesta mustaan vyöarvoja, EM-kultamitalistia ja ulkomaan vahvistuksia.

Timot Räkköläinen ja Soikkeli tekevät tekniikan kimpussa

Positiivista oli kokeilla omaa hyökkäävää guardipeliä vähän kokeneempiakin kavereita vastaan. Ruotsin purppuravöistä tuli kolme vähän isompaa laitettua taputtamaan, mutta seinä tuli toki vastaan ennen pitkää. Seinänä toimivat ensimmäinen oman kokoinen mustavyö kenen kanssa painin ja J-P Pietiläinen, ADCC:n euroopan mestari superraskaassa, kansainvälisestikin tunnettu ja pelätty äärivahva lukkopainieläin.

Ensimmäinen lopetti kerran puku päällä käsilukolla ja näytti muuten miten hallitaan positiot brassijutsussa, jälkimmäinen kaivoi niin kipulukon kuin triangelinkin leikiten. Taitoero aivan hirmuinen ko. kavereihin, eikä ainakaan Pietiläiselle voimassakaan voitolle juurikaan jää. Triangeli erikoinen ja harvinainen kokemus, olen aika hyvä yleensä siitä pakenemaan/sitä sietämään. Kyllä Pietiläisenkin käsittelyssä aika akaun pyristelin, mutta lopulta oli myönnettävä, että nyt löytyi tarpeeksi vahva mies tekemään sen. Tämä toinen kerta kuin muista siihen jääneeni ikinä, ja viime kertakin ennen kuin kunnolla painimaan aloitin. Oppia ikä kaikki. Lupasin parin vuoden päästä antaa vastusta sitten heillekin molemmille. Pietiläinen muuten ottelee maailman kovinta lukkopainijaa Dean Listeriä vastaan ensi lauantaina Helsingissä, Suomen ensimmäisessä ammattijujutsukisassa, Primates-turnauksessa!
Puntilla ei ole suuria painoja kolisteltu, tasaisesti nopeutta. Kyykkäävässä ja punnertavassa liikkeessä vitosia sopivan kovaan painoon asti kerran viikossa, perusvoiman ylläpitämiseksi räjähtävien liikkeiden perään. Loppuun vähän lihastasapainoa soutuliikkeillä ja jumppaamalla, siinä peruskaavaa. 5x150 fatbar-penkki jalat penkillä ja takakyykky 14" boxille ilman vyötä sama 5x150 olivat tämän viikon perusvoimaa. Paljon kovempia ei kannata tällaiseen viikkoon ympätäkään, tulee 4 painia ja 2 pystytreeniä kumminkin tässäkin viikossa. Edessä nimittäin Sauli Heilimön seminaari täällä kotokunnassa vielä lauantaina.

Sensei Heilimö

Palauttelemassa oltiin eilen uimahallilla jälleen lapsivahvistuksin, eikä mennyt aikaa kuin kolme ja puoli tuntia! Yleensä lapset alkavat väsyä ja ärtyä, mutta tällä kertaa heikoin lenkki lieni tämä huoltaja. Nälkä alkoi kurnia lopppuvaiheessa...

Sellaisia treenikuulumisia tältä viikolta. Ensi viikolla varmaan ainakin jokunen kuva Saulin leiristä ja ehkä tänään vielä vierailutreeni Lounais-Suomen ulkopuolelle. Saa nähdä onnistuukonäin vapaapäivänä, kohta pitäisi melkein jo lähteä ja alasti istutaan koneella!

Uikkaripainijan paljastukset

Nyt pääsen vihdoin päivittelemään painikuulumisia viime kisoista. Olen odotellut tässä hetken, että ladataan matsit nettiin, ja nyt vkl ei vaan ehtinyt kirjoitella. Mutta tässä sitä tulee, sepustusta kuvain ja kehujen kera!

Winterfight 15.2.

Päätimme serkkumme kanssa viettää tervehenkisen viikonlopun lukkopainin merkeissä. Kisat joihin osallistuisimme olisivat ensimmäiset ulkoilmalukkopainikisat talvella suomessa. Ja luultavasti myös ensimmäiset missään ikinä talvioloissa. Eli kohteena MMA Vantaa:n järjestämät, Myyrmäessä pidettävät Winterfight-karkelot.

Mainitsemisen arvoista lienee, että kumpikaan ei ole kyseisessä lajissa ikinä kisannut. Vielä enemmän mainitsemisen arvoista lienee sanoa, että Juha ei myöskään ole ikinä treenannut mitään kamppailulajia. Ellei 20v. takaisia junnuhokutoruytreenejä lasketa, nissä kävimme nassikoina molemmat. 7 v. sitten pari treeniä, nyt ennen tätä kisaa kerran lukkopainia ja kaksi kertaa krekopainia. Käytännössä itseoppinut mies siis. Toki itseopettelua on mökeillä, nurmikoilla ja kerrostaloasunnoissa tehty runsaanalaisesti vuosien varrella. Joskus valvovien silmienkin alla, erotuomareina sinipukuiset senseit tai baarien tuulikaappituomarit.

Juha, vuosimallia 2007

Perjantaina istuimme iltaa rupatellen ja tankkasimme painoa syömällä epäureilijamaista ruokaa, koska kummallakaan ei painoluokan suhteen ongelmia. Huippu-urheilijatankkaukseemme kuului irtokarkkeja, olutta, sämpylöitä, kinkkua ja muuta sen sorttista sapuskaa. Tällainen ruokavalio ja hyvä seura takaa hyvät yöunet. Se taas optimoi urheilusuorituksen. Eli kaikelle löytyy tieteellinen perusta selkeästi! Yö kului vierekkäin nukkuen juuri kuten sadat yöt nuorempana, ja uni maistuikin pitkästä aikaa kisaa edeltävänä iltana kuin lapsoselle.

Yhdet lempinimemme nuorempana olivat Keittokinkki ja SoppaLuu. Oheiset kuvat demonstroivat ehkä miksi...

Tasapuolisuuden nimissä minustakin kuvaa samoilta ajoilta

Lauantaina pakkasimme kamat ja suuntasimme aamukahdeksan maissa kohti Vantaata. Isot kahvit matkalle mukaan, pieni aamupala myös. Paikan päällä tankkasimme sitten 10 raakaa kananmunaa per turpa, ja näin olimme saavuttaneet ravinnon kannalta optimaalisen tilan tehdä lukkopainidebyyttimme! Vantaalla käytiin ensin punnituksessa ja sitten kerrattiin sääntöjä. Sääntöpalaverissa tulikin sitten epäsuotuisaa tietoa.

Koko Juhan ottelustrategiahan oli rakennettu ainoalle hänen kunnolla osaamalleen tekniikalle, niskalenkille. Sitä ei lukkopainipiireissä paljon arvosteta, mutta tuo pihapainissa opetettu kikka hyvin todennäköisesti tulisi kumminkin Juhan alitajunnasta niin olimme jo valmiiksi miettineet asiat sen pohjalta. No, pelkästään päästä tehdyt heitot kielletty, strategia romukoppaan. Ei sillä, että olisimme olettaneet Juhan muutenkaan rökittävän kaikki kokeneemmat kilpakumppaninsa treenittä, mutta aina pitää voittoon tähdätä!

Otimme lämmöt paikan päällä ja sitten alkoivat ottelut. Ensimmäisenä oli vuorossa minun otteluni Juha Käkeä vastaan. Hän oli minua ritusen ja hitusen kokeneempi kaveri, EM-mitalisti ja sitä rataa. Iloisin mielin silti menin matolle.

Ottelu 1:Käeltä käkeen

Käki tuli vaihdilla ja rennosti jalkoihin

Ottelu itsessään oli rauhallinen, vaikka tapahtumarikas. Aluksi kyttäsin shootin paikkaa, vaikka epäilin sen toimivatn. Olin kumminkin päättänyt kokeilla hykätä jalkoihin kerran sitä olin Markon kanssa pariin otteeseen treenannut. Mutta Käki ehti ensin, eikä siinä minun nopeudellani valitettavasti kissaa ehditty sanoa!

 Siinä jatkoimme sitten väntelyä ja kääntelyä, Juhan napsiessa pisteitä sieltä täältä. Milloin selästä, alasviennistä, sviipistä ym. Taitoero oli valtava, mutta koetin silti järjellä pelata. Jälkikäteen ajatellen ehkä virhe, voimalla olisi pitänyt runtata niin edes teoreettinen voiton mahdollisuus olisi ollut. Tosi hauska ottelu kyllä, ja herrasmiesmäinen. kerran käsilukossa nostin Käkeä ylös, mutta hänen irroittaessaan en slämmännyt alas vaan mentiin rauhallisesti. Hän haki lopetuksia, muttei murhanhimoisesti. Opettavainen, liikkuva ottelu minkä hävisin pisteillä niukasti. Siis jos 15-0 katsotaan niukaksi tappioksi...

Käsilukkopuolustusta

Ihan kiva oli päästä ottelemaan tuon tason miestä vastaan, eikä kylmäkään haitannut. Otteluasu oli niukka kuten näette. Mutta Juhalla vielä niukempi. Päivää ennen ostimme Kamppailuvarusteesta painipökät, ja niitä oli vain kahta kokoa. XL ja S. XL on minulle niukun naukin sopiva, S oli Juhalle hiukan paljastava...

Alla ottelu myös kokonaisuudessaan videolla:

Ottelu 2: Luu kurkkuun!

Seuraava ottelu oli sitten Juhan heiniä. Hän kohtasi vajaa 5 v. lajia harrastaneen, fysiikaltaan suhteellisen tasavertaisen oloisen kaverin. Jännitys oli yllättävän pientä Juhalla, vaikka tämä oli hänen aikuiselämänsä ensimmäinen kilpaurheilusuoritus, ja vielä yleisön edessä kamppailulajissa.

Ottelu päätyi alussa pikku keplottelun jälkeen mattoon. Juha sai napattua yllätyksekseni myös todella

Giljotiini ei kiristy

Giljotiini kiristyy

napakan giljotiinin, ja heti oli yllätysvoitto lähellä! Kannustin ja huusin, koetin huutaa miten kiristää giljotiiniä. Myöhemmin kertoi vastustaja sen olleen todella lähellä. Juha piti todella kauan, yli 40s kiinni päästä. Mutta lopulta ote lipesi. Pienen pienistä asioista olisi ollut kiinni, että olisi saanut kuristuksen kiristettyä! Mutta loistava yritys heti alkuun.

Maassa meni seuraava minuutti, kerran Juha sai sviippipisteetkin ja pääsi päälle. Kaveri kumminkin varsin hienosti kaivoi arm-baria. Vaikka Juha ei edes ojennellut käsiin niin paljon kuin vasta-alkajat yleensä. Lopulta parin kiepahduksen kautta käsilukko oli kohdillaan, mutta taputusta ei kuulunut. Tiesin serkkupojan sinnikkyyden ja adrenaliinin tuoman kivuttomuuden tunteen, ja oli pakko ensimmäistä kertaa ikinä kulmamiehenä huutaa että TAPUTA!

Joskus pitää taputtaa

Mies teki työtä käskettyä, pelasti kätensä ja kokonaisuudessaan erittäin hyvän suorituksen. Alla myös ko. ottelu:



 Juha oli 6 miehen lohkossaan sillä puolella joka pääsi suoraan pronssiotteluun. Valitettavasti hänen vastuksensa vähän loukkasi polveaan ja siitä syystä Juha ei saanut otella toista ottelua. Kumminkin iloinen mies ja pronssipysti kotiin! Itselläni oli vielä ottelu edessä, raskaassa vain neljä miestä niin häviöllä minäkin siis pronssiotteluun pääsin.

Ottelu 3: Paimiolainen puristus

Ottelu oli pystyssä aluksi varovaista, sitten sain kaverin päästä painettua mattoon. Matossa pysyin päällä koko ajan. Töitä sai tehdä ja side, half sekä kokoguard olivat asentoja missä liikuttiin. Hain koko ajan lopetuspaikkaa, toki samalla kaverin käsilukkoa erityisesti varoen. Lopulta sain oman erikoiskuristukseni kiinni. Sillä ei varsinaista nimeä ole, eikä sitä kauhean moni tee. Sanon sitä sitten vaan pultsari side chokeksi. Se ei ole kunnon side choke, vaan eräänlainen junttiversio siitä. Junttikuristus, sanoi joku yleisöstäkin. Mutta se toimii varsinkin sidesta ja halffista hyvin, ja tällä kertaa kun oli tiukasti kiinni ja luja puristus niin toimi myös guardista.

Pultsari side choke

Koko ottelu Häkkiradion Ilkka Oudan kuvaamana:


Lopputulema kisoista enemmän kuin positiivinen! Kisat oli hyvin järjestetty, tunnelma todella leppoisa ja ottelut käytiin hyvässä hengessä. Varmasti sai lajille näkyvyyttä tämä ja juurikin mahdollisimman positiivisessa mielessä. Ohikulkijat jäivät katselemaan ja ihmettelemään, koko ajan oli porukkaa katsomassa. Jokaiseen painoluokkaan saatiin otteluita ja naisetkin pääsivät ottelemaan. Toivottavasti ensi vuonna suurempi osallistujamäärä ja ehkä rattoisat jatkotkin!
Tässä vielä linkki häkkiradion Vlogiin, 17min. kooste koko kisoista:
http://www.youtube.com/watch?v=2bHDkU9gaB4&list=UUWlvaRRZsmHH51U48dPk05w&feature=c4-overview



Kiitokset MMA Vantaalle järjestämisestä, kilpakumppaneille ja talkooväelle. Oli loistava kokemus ja toivoisi tuosta suurempaakin tapahtumaa tulevaisuudessa!

Keittokinkku ja SoppaLuu, vuosimalli 2014

Sitä sun tätä töistä, sosiaalisesta elämästä ja treeneistä.

Tässä on tovi meinattu postausta viime viikon lukkopainikisareissusta Julma-Juha Lehden kera, mutta sitä saadaan vielä odottaa. Odottelen, että on myös linkittää ottelut ihan videoina. Ei tarvitse selostajana koittaa selvittää ottelun kulkua kirjoittamalla. Lukkopainissa se menisi helposti Erotiikan Maailman "lukijoiden palsta"-tarinoiden kanssa sekaisin muutenkin.

Esim. guardin avaaminen lukkopainissa.
"Tunsin hänen jännittyvän allani, joka lihas ja sopukka oli kovana. Työnsin lantioni tiukemmin häntä vasten ja painoin alleni. Halusin pitää hänet allani, kontrollissani. Käteni liukui pitkin hänen hikistä vartaloaan, sentti sentiltä työnsin itseni suoraksi hänen käsiensä pitäessä selästäni kiinni. Katsoin häntä allani. Molemmat hengitimme raskaasti, kunnes työnsin kovaa, ja sain mitä halusin. Hänen haaransa aukesivat."



Joten ajattelin tässä kertoilla vaan arkielosta. Lähiviikkoina siis varsin treenien, esitysten ja kisojen värittämästä arjesta. Kaikki ovihommiin, suhteisiin jne. liittyvät asiat ym. jätän kommunistisen sensuurin nimissä pois.

Normaalisti arjessa on rakenteena päivän mahdolliset kamppailu/fysiikkatreenit, mahdolliset teatteriharjoitukset/näytökset, tuttujen tapaaminen, arjen askareet ja jossain asiassa eteenpäin meneminen.

1.Teatteriharjoitukset, näytökset ja esiintymishommat.

Nämä rytmittävät elämääni ehkä eniten. Oli kyse juontokeikasta, teatterin käsikirjoituksen lukemisesta, teatteritreeneistä sponsoreiden hankkimisesta tai oikein teatteriesityksestä, nämä ovat prioriteettilistallani ykkösenä.Viime viikolla oli näytöksiä ma, ti ja ke, torstaina ensi-ilta. Treenit ovat nyt ohi, mutta tästä lähin elämää rytmittää 2 näytösiltaa viikossa, kesän näytelmän opettelu pikkuhiljaa (mahd. lauluosuus myös) sekä juontokeikat, joita jo keväälle buukattu.

Turun torilta juontohommaa

Nämä näen aina työnä, oli korvaus iso tai pieni. Koska tämä on sitä mitä haluan tehdä. Treenit esim. ÅST:llä ovat tärkeää oppia ja porukka mahdottoman hyvä! Teatteritreeneissä odotellaan paljon, mutta sinäkin aikana voi oppia. Tai käyttää ne venyttelyyn/asioiden hoitamisee/lukemiseen ym. Juontokeikat ovat hektisiä, innostavia ja aina jotain menee uusiksi. Niissä pitää olla hereillä ja keskittyminen kunnossa. Ihan repliikkien opettelua myönnän tekeväni vähän edes kesän isompiin hommiin, mutta tulevaisuudessa lupaan panostaa siihenkin enemmän. Ammattimaisuus tuo varmasti tullessaan sitten aina jotain enemmän.

Ke näytöksestä

Tämä on se, mitä teen usein vähemmän kuin muuta, mutta mitä arvostan ja haluan eniten tehdä. Siksi se muodostaa rakenteesta kohdan yksi. Esimerkkinä tämä päivä. Tulin tunti sitten Turusta näytöksestä. Menin pelipaikalle tuntia aiemmin ja matkoihin meni tunti, eli yhteensä 4 h meni siihen.














2. Kamppailu/fysiikkatreenit. 

Tästä esimerkkinä esim. maanantai, tiistai, keskiviikko ja torstai. Olin aamupäivästä Sakken ja hänen pikkuveljensä kanssa salilla. Katsoin tekniikoita ja koostin heille 3 liikeparista koostuvan, koko kehon suorituskykyä lisäävän punttitreenin. Itse tein aluksi jumppaa koko heidän rinnalleveto-osonsa ajan katsoen tekniikkaa ym. Sitten treenasin itse hyvin venyneenä ja lämmitelleenä.

Ensin rinnalleveto+ylöstyöntö raakana mahd nopeasti, noin 50s palautuksin- Pienet painot ja pienet palautukset. Painot pienet koska en halua rasittaa kauheasti niveliä, ja tekniikka myös hakusessa. Pienet palautukset, koska haluan kumminkin rasittaa nopeita lihassoluja. Ne eivät minuutissa näet palaudu. Ja kun teen maksiminopeudella kumminkin pienilläkin painoilla, saan ne lopulta kaikki raistettua ilman, että piti käyttää isoja painoja ollenkaan. Nopea ja nivelille helppo treeni, 6x2x80kg. Sama tempauksenvedoilla mutta vielä lyhyempi palautus, 8x2x80kg.

Sitten tein vähän perusvoimaa työntäville lihaksille, 6x5 lattiapenkkiä. palautukset noin 2 min. Aloitin 50 kilolla ja isoin paino 150kg, ihan riittävä kamppailutreeniin, ja haastava nyt kun ei voimaa paljon treenaa. Varsinkin kun tekee tässä vaiheessa treeniä, eikä lepää kauhean pitkään sarjojen välillä. Taas säästyy nivelet kun painot kohtuullisia. Viimeisenä ylätaljaa, nivelille helppoa perusliikettä 4x12. Ihan vaan, että saadaan vetäviäkin tehtyä, jostain syystä olkapäät eivät innostuneet leuanvedosta.

Siksi seikkaperäisesti punttitreenin selostin, että näkyy se tärkein. Ettei asioita ehdä sattumalta. Fiilis vaikuttaa, mutta järki ohjaa aina harjoittelua. Tai no, useimmiten. Joskus teen vipunostoja ja esitän lentton yrittävää kanaa. Sillä ei hirveästi ole perusteluja urheilutieteessä. Psykiatrian puolella voi ollakin...

Illalla 2 h kamppailutreeniä. Pistareita, padejä ja pikku pystysparria. Tempo rauhallinen ja treenit lungit
yhteistreenit taekwondomiesten kanssa. Muutama shootti jalkoihinkin treenattiin.

Tiistaina vähän sama, mutta aamupäivällä nopeat nyrkkeily/pystytreenit pikku pistarein ja sparrein, illalla punttia samantyylisesti.

Keskiviikkona täysi lepo, koska aamusta kurkku kipeä. Näytös teatterilla ja siihen liittyvä liikunta tarpeeksi palautteluun.

Torstaina vielä palauttelua. Kummityttöjen kanssa uimassa kylmäkaivoa ja saunaa. Illalla keskikova kuntopiiritreeni ja venyttely. Tänään siis treeniosuus vain 1h. Palauttelu tapahtui sosiaalisen osion ohessa.

Eli kohtuullisia treenimääriä, välillä kovempia ja välillä kevyempiä päiviä.

3.Sosiaaliset suhteet

Omassa päivien kokoamisessa on tärkeää myös suhteet tuttuihin, perheeseen ym. Tulee joka päivä läheteltyä viestiä, käytyä kahvilla, kirjoiteltua facessa ja sitä rataa. Itse näen nämä aina tärkeämpänä asiana kuin ns. leipätyön. Mutta treenit ja "oman alan työt" ajavat ohi yleensä näistä. Silti tuntuu, että hektisessä maailmassa liian vähän ehtii tapaamaan tuttuja.

Treenikavereihin pysyy suhteet hyvinä yleensä ihan siksi, että treenien ohessa tulee nähtyä. Joidenkin kanssa viettää aikaa paljon muutenkin, toiset näkee vain harjoitusten ja kisojen yhteydessä. Sama työkavereiden kanssa, suhteet pysyvät miltei itsestään kun näkee aika ajoin yrittämättäkin (tai vaikka koettaisi vältellä!).
Tärkeimpinä suhteina mille pitää aikaa tehdä, näen suhteen kummiperheeseeni Rumpuset/Ritamäkeen, omaan perheeseen sekä lähimpiin kavereihin.

Oman perheen kanssa tulee oltua tekemisissä tasaisin, joskin varsin pitkin väliajoin. isoveljeä näkee vähiten, isosiskoa ehkä eniten. Kaikkia perheenjäseniä pitäisi koettaa nähdä useamminkin Varsinkin kun välit todella hyvät. Mutta tärkeintä lienee, että side säilyy aina, näki harvoin tai usein

Isosiskon kanssa korkella

.

Kummiperheen kanssa tulee viikottain vietettyä aikaa, joskus myös ihan treeninkin merkeissä. Kummityttöjen kanssa vietetty aika on ihan korvaamatonta. Usein siitä saa energiaa ja uskoa, toisinaan se taas vie energian. Kuten tänään. Lapsikuumeinen tuleva vuoden isä oli ihan poikki kahden tytön kanssa vietetyn 2.5 h uimareissun jälkeen! Ehkä sekin homma vaatii treeniä...

Kavereita on paljon, ja yleisesti ottaen heitä näkee liian vähän. Mutta se lienee tuttu laulu kaikille aikuisiän saavuttaneille. Facebookin hyväksi puoleksi on kyllä pakko sanoa, että pysyy kärryillä edes joten kuten useimpien elämästä vaikkei näkisi tai juttelisi. Että jotain hyvää siitäkin seuraa.

Joskus kaverit ovat kaukaa. Tai  ihan lähellä mutta saavuttamattomissa, kuten Saramäessä...

Esimerkkinä siis olkoon tämä päivä. Miljoona tekstaria tutuille, visiitti facessa näin illansuussa, kummityttöjen kanssa uimahallireissu, puheluita parikin kappaletta kavereille ja yhteinen päivällinen kummiperheen kera. On siinä sosiaalisuuttakin mahtunut pikku treenin ja iltanäytöksen lomaan!

Päivästä meni facessa tunti , tyttöjen kanssa uimassa 2.5h ja Rumpusten luona 2h. Eli 5.5h sosiaalista eloa. Ei paha ihmisvihaajalta!

Päivän sosiaaliseen osuuteen lasken myös tämän videon kuuntelemisen. Siinä Vilma Koskela, joka eilen oli myös katsomassa esitystäni teatterissa, ensi kertaa YouTubessa esittelee laulu- ja soittotaitojaan:

4.Jossain asiassa paremmaksi tuleminen, eteenpäin meneminen



Joka päivä siis lähetän keikkahakemuksia, työhakemuksia ym. yhteydenottoa. En ihan joka päivä sentään, mutta koetan hetken olla koneella/puhelimessa varje dag. Ihan vain saadakseni taidealan hommia ja kehittyäkseni ihmisenä. Tämä limittyy myös siis kohdan yksi kanssa.

Tässäkin mennään eteenpäin. Voitan lapsuuden haipelkoni.

Paremmaksi tulemisen muotoja on monia. Esim. kielten opiskelu, laulaminen, tanssiminen, blogin kirjoittaminen. Bloggaaminen ja treenipäivyrin kirjaaminenkin pikku hiljaa limittyy kohtaan yksi ja tähän kohtaan. Nimittäin kirjoittaminen on aina itsensä parantamista, se on taidoista yksi tärkeimpiä. Myös omien kirjoitusten huomioarvo voi olla työn tai sponsorien kannalta tärkeää. Joskus se voi olla sosiaalinenkin asia, joten tarkkaa jakoa tässä, kuten useimmissa asioissa, on hankala tehdä.

Tänään esimerkkinä 1.5h blogin kirjoittamista ja kuvien raakkaamista sekä puoli tuntia sähköpostien kanssa. Lisäksi tuli puhuttua ruotsia teatterilla runsaasti, tekstailtua ruotsiksi sekä luettua ruotsinkielistä lehteä. Eli jälleen limitetty asioita. Lasketaan tähän osioon siis 2.5h. Blogi, sähköpostit ja ruotsinkielinen Mens Health menköön eteenpäin menemisen ja itsensä parantamisen sarakkeeseen.

5. Arjen askareet 

"En halua siivota!"

Nämä ottavat ihan häntäpään sijoituksen omassa elämänrakenteessani. Laskut, siivoaminen ym. maallinen on aina ollut pakkopullaa ja tulee aina olemaan. Sukkien lajittelu tuntuu elämän tuhlaamiselta ja laskujen maksu on aina vääryys omassa mielessäni. Paitsi terveyskeskuslaksujen, ne maksan mieluusti. Kaiken kaikkiaan tästä oduudesta en paljon kirjoitettavaa löydä. Arki on pakollista, kuten vessassa käyminen. Siitä pitää vaan koettaa oppia nauttimaan. Vessareissuista kyllä yleensä nautin, arjesta vasta opettelen nauttimaan.

Tuossa alkuviikosta kyllä siivosin 1.5 h. Se on tämän vuoden ennätys. Ja itse asiassa kai tämän vuoden siivoussaldosta 75%, kerran siis puoli tuntia siivosin. Ja pesin pyykkiä 3 koneellista, se oli toinen kerta tänä vuonna. Ei kannata aloittaa liian rajusti, ihan sama kuin uusissa urheilulajeissakin.
 Tänään arjen askareet ovat rasittaneet minua nolla minuuttia, hyvä päivä siis!

Eli summa summarum, tämä päivä koostui näin:
Esiintymishommat 4h.
Treenit 1h.
Sosiaalinen kanssakäyminen 5.5h,
Itsensä parantaminen 2.5h
Arkiaskareet 0 h.

Siinä on 13h tavaraa. 8h unilla jää vielä 3h tyhjää. No, kuten sanottua, ei ihan tarkasti voi laskea näitä asioita. Mutta tästä saa perusajatuksen miten päiväni kuluvat. Vaihtelua on valtavasti, joinain päivinä saattaa työkuviot viedä 12h ja toisina treenitkin yli 6 h matkoineen. Joskus päivä menee lorviessa, joskus sosiaalisesti. Arkiaskareet tosin pysyvät vakiona alle kahden tunnin aina!

Ja kuka sanoi (tai kuka haluaisi), että muutenkaan kirjaisin blogiini kaiken mitä teen...

Aina on myös sellaista tekemistä, mitä ei oikein voi luokitella...

Premiär! Ensi-ilta, samppakaljaa ja suitsutusta!

 Jesus Christ Superstar premiär i ÅST 13.2.2014!

Näin oli siis näppäimet torstaina. Pamahti ensi-iltaan suomen vanhimman teatterin 175-vuotisjuhlien suurproduktio. Ja ensimmäinen arvostelu luettavissa alla olevasta linkistä. Koko arvostelun summaa parhaiten lopun lause: "Jesus Christ Superstar kannattaa käydä katsomassa nopeasti, sillä on hyvin mahdollista, että sen haluaa nähdä vielä uudestaan."

http://www.ts.fi/kulttuuri/nayttamotaide/596115/Superstaroja+ja+dystopiaa

Viime viikko oli kokonaan jo esitysten aikaa. Maanantaina oli joitain kymmeniä yleisönä, ilmeisesti Åbo Akademin opiskelijoita sekä näyttelijöiden tuttuja. Tiistaina ja keskiviikkona innokkaita ennakkonäytöskatsojia, molempina päivinä melkein koko torppa täynnä lipustaan maksaneita, eli käytännössä näytökset pyörähtivät käyntiin jo alkuviikosta. Torstaina se oikea ja virallinen ensi-ilta, aivan täyteen myyty ja tunnelmaltaan kutkuttava.

Itse olin poikkeuksellisesti ensi-illan yleisönä, en lavalla. Teemme kahdella kattauksella hommia, ja maanantaista keskiviikkoon sain olla lavalla ja ottaa aplodeja, ensi-illan taas olin huilivuorossa. Tavallaan hassua, mutta oli aikamoinen olo nähdä esitys ensi kertaa kokonaisuudessaan, yläparvelta ja hurmoksessa olevan yleisön joukossa. Näinkin pieni kuin oma osuuteni on, ei voinut olla pakahtumatta ylpeydestä. Kun yleisö kutsui näyttelijät aploodeillaan neljättä kertaa kumartamaan, me katsomossa olleet näyttelijät kättelimme toisiamme hymyissä suin.

Tästä siirryimme sitten lavalle, jonne kutsuvieraat jäivät ja jonne tuotiin skumppaa kilistelyä varten. Puheita pitivät niin ohjaaja, apuohjaaja, teatterin johtaja kuin itse suomen luterisen kirkon arkkipiispa Kari Mäkinenkin. Arkkipiispa näki teoksessa teologisen puolen ja taiteellisen arvon. Ja vaikka itse teos antaa katsojan itse päättää uskooko Jeesuksen jumalallisuuteen, oli hän silti äärimmäisen otettu. Oli myös reilukerhon tyylinen temppu ohjaajaltamme kutsua arkkipiispa puhumaan ilman mitään ennakkoilmoitusta tälle itselleen! Kyllähän Mäkinen sen klaarasi vanhana kirkonmiehenä, vaikka englanti ajoittain kuulosti sukunimikaima Tommi Mäkisen rallienglannilta. Hyvän tahtoisesti sanon, miellyttävän oloinen mies oli. Ei mikään kardinaali Richelieu!

Arkkipiispa Mäkinen

Kardinaali Richelieu

Sitten teatterin kahvion ja anniskelualueen Tiljanin tiloihin, jossa oli ruokaa, jälkiruokaa, kahvetta, viintä ym.

Siellä syötiin ja seurusteltiin hyvässä ilmapiirissä. Tony Hering oli DJ:nä ja ruoka, seura ja muutama naukku maistui. Jatkot jatkuivat henkilökunnan tiloissa, verstaan takahuoneessa, saunatilassa, Hansan katolla ja ties vaikka missä. Joskus 6 jälkeen poistuin viimeisten joukossa paikan päältä. Tuli puhuttua ruotsia koko rahan edestä, höpöteltyä työryhmän jäsenten kanssa ja tutustuttua moniin ihmisiin huomattavasti aiempaa syvemmin. Selkeä helpotus, ylpeys ja yhteenkuuluvuuden tunne oli koko porukassa. Ja niin sen ensi-illan aikaan tietysti pitääkin olla.

Waltteri Torikka Pilatuksena

Mahtava olla mukana ja odotan täysin siemauksin, että pääsen keskiviikkona taas teatterille. Näytöksiä itselle kertyy vain reilu parikymmentä, joten kyllästymään ei ehdi. Näin hieno ja helposti lähestyttävä porukkakin pitää siitä huolen. Erityismaininta annettava apulaisohjaaja Markus Virralle. Hän on tehnyt kanssakäymisestä teatterin kanssa kaikin puolin helppoa ja mukavaa. Ammattimies jos minä olen moista tavannut, uskaltaisin sanoa! Tietysti koko muukin porukka täysammattilaisia. Joskus vaan joku pistää asenteellaan ja osaamisellaan silmään. Ja ensi kertaa näen läheltä, mitä kaikkea apulaisohjaajan työ parhaimmillaan pitää sisällään. Tällä kertaa se pitää bonuksena sisällään pari esiintymistä Pontius Pilatuksenakin kun Waltteri huilaa! Siinä sitä monimuotoisuutta kaiken järjestelyn, kommunikaation ja ohjailun päälle!









Täysin puolueeton mahdoton olla näytelmän ja teatterikokemuksen suhteen jos itse siinä mukana, mutta pakko se vaan on sanoa, että upea produktio. Tunnelma oli alusta asti käsin kosketeltava, ja vain lisääntyi kun menimme ennen esitystä viemään tavarat takahuoneeseen ja antamaan onnenpotkuja näyttelijöiden takamuksille. Kaikki tehtiin ilon kautta, täysillä ja sydämellä. Tässä oli rima nyt, ja siihen koko työryhmä sitten pyrkii joka kerta. Tervetuloa katsomaan Jesus Christ Superstaria huhtikuun loppuun asti!

BJJ Joukkueiden SM-kisat sekä (katteetonta?) peruskuntouhoa.

Kotiuduin juuri ja aplodit kaikuvat vieläkin korvissa... On ollut varsin kiirusta tässä lähipäivinä, mutta nyt istun koneelle ja kirjoitan päivityksen, kautta Teutateksen!

Eli saavuin kenraalista/ennakkonäytöksestä. Koko tupa oli täynnä, nyt jo maksavia asiakkaita. Maanantaista lähtien ollaan joka ilta menty yleisölle näytelmä läpi, joka kerta aplodit ovat yltyneet kovemmiksi. Ei  tullut ollenkaan palautetta työryhmälle tänään. Ohjauspuoli alkaa olla tyytyväinen siis näkemäänsä, ja kolmasti loppuaplodeihin kutsun saaneena uskon, että myös yleisö on! Huomenna ensi-ilta, ja sen minä nautin ihan yleisöstä käsin. Mieluusti olisin lavalla, mutta kun kahdella ryhmityksellä tehdään niin nyt näin. Sen jälkeen juhlimaan.
Sivistyneesti toki!

Sellaista kuuluu teatteririntamalle, mutta mitä muuta? Peruskuntotreeniä nyt vihdoin päästy tosissaan aloittelemaan, toivottavasti kroppa normalisoituu. on ollut enemmän tai vähemmän hankalaa syksyn Prahan voimanoston MM-kisoista lähtien. Ei tunnu kulkevan mikään muu kuin paini ajoittain. Nyt heräilemisen merkkejä kropassa. Ehkä se haistaa kevään jo.

Peruskuntoa viime kesältä, Cooperin testi juuri ohi. Taustalla kirinaiset juoksemassa. Heitä hymyilyttää enemmän kuin pullukkaa.

Eli viikossa aina yksi kuntopiiripäivä salilla, yksi lenkki vähintään ja lajitreeniä 3-5 kertaa. Punttia kahdesti. Näihin tähdätään ja lupaan kome neljästä viikosta noihin määriin yltääkin. Kevennystä tulee kumminkin varmasti ihan elämän ehdoista kun tulee töitä, reissua ym. myllerrystä. Nyt aika lunki ote oheistreeniin. Olen huomannut, että vaikka kuinka sitä ohjelmoisi, keho menee omia reittejään. Niin nyt annetaan fiilikselle tilaa. Eiköhän 16 v. punttia ole opettanut jo miten pitää treenata, varsinkin nyt kun se on sivuosassa koko puntinnosto.



Mutta päivityksen tärkein anti on viime viikonlopun joukkue SM-kisat, lajina siis brasilialainen jujutsu.
Saimme kasaan Paimion Action Sport Centeriä edustamaan joukkueen valkovöisten yli 76kg sarjaan. Sarjoja joukkuekisoissa siis vain kaksi, yli ja alle 76. Meidän joukkueemme jäsenistössä oli eräs 72 kiloinen taistelijakin, mutta isoon sarjaan saa tulla alipainoisenakin, toisin päin ei. Itse olin ainoa yli 100kg koko joukkueessa, olikohan muissa edes yli 90? Eli varsin alipainoinen joukkue raskaaseen, mutta ei annettu sen haitata!

Kisavalmistelu alkoi jo edeltävänä iltana kun menin hakemaan halpaa pukua kisoihin. Treenipuku liian rikki. Päädyin ostamaan kukkakaalikorvien uskottavuusvaikutuksen takia Malmbergilta 153 euron mahd. kalliin puvun ja 36 palautusjuomaa... Miten siinä niin kävi?

Kaksi ensikertalaista ja valmentaja Kotamäki pakkautuivat aamusta lauantaina omaan autoonsa, ja minä, veturi-Tuomas ja baseball-kuristaja Sakke mentiin toiseen autoon. Tapani mukaan olin kisa-aamuna keholtani varsin voimaton ja mieleltäni vallaton. Turpa ei meinannut pysyä kiinni koko matkan aikana Riihimäelle, toivottavasti se ei negatiivisesti vaikuttanut kanssamatkustajiin. Kisapaikalla sitten olikin aikaa....

Nimittäin kuutisen tuntia taisi saapumisestamme mennä ennen joukkueen ensimmäistä ottelua. Siinä ehti nälkäkin vähän iskeä. Aamupalaksi olin ahminut 11 raakaa kananmunaa ja vähän kanariisiä, mutta eipä tuo loputtomiin riittänyt. Muutama proteiinipatukka ja banaani pitivät hädin tuskin hengissä, mutta täällä sitä vielä ollaan. Näin reunan, nälkäkuoleman synkän varjon. Palasin silti kertomaan siitä! Että näin. Tämän tasoista oli juttu kisamatkallakin, eli ette menettäneet mitään vaikkette olleet kuulemassa...

Tuomas "veturi" Parkkunen, sensei Eemeli Kotamäki, allekirjoittanut, Sakke "Baseball" Vihervirta, Olli "Orpedo" Perälä ja Miika "Meininki" Kallio

On silti sanottava, että vaikka odotus oli puuduttavaa niin viihdettä ei uupunut. Junioreiden BJJ oli upeaa katsottavaa! Ihan 6-vuotiaista ylös päin oli otteluita, ja niissä oli kyllä menoa ja meininkiä! Perustylsä lajihan se on aikuisien tekemänä, lukuun ottamatta poikkeuksellisia otteluita. Mutta lapset eivät varmistelleet, vaan antoivat kaikkensa. Ja olihan ne saparotytöt pikku puvuissaan lapsikuumeiselle komekymppiselle aika hellyyttäviäkin. Sitten katsottiin hetki veteraaneja ja ihmeteltiin. Lopulta, kello 16 maissa alkoi lämmittely.

Ensimmäinen vastus oli 4 hengen joukkue, eli saimme heti kärkeen 1 pisteen. Vaadittiin siis 2 voittoa neljästä, jotta jatkopaikka aukeaisi.

Avauspuheenvuoron otti meidän joukkueestamme Sakke, ja vastustajilta joku varsin säpäkkä ja kokenut ruttukorva. Sakke sai kiinni trademarkkinsa baseball-kuristuksen, mutta ruttukorva oli nopea kuin kärppä, painavampi ja vahvempi. Ei auttanut, käsilukkoon jäi Sakari. Mutta oli aika liki, ettei saanut kokenuttakin kettua yllätettyä kuristuksellaan.

Toiseen otteluun meni ensikertalainen Miika. Miika on jo 3 viikkoa tärissyt odotuksesta päästäkseen mittelemään tatamille! Totinen oli mies kisapäivänä, mutta totiseksi veti vastuksenkin voimillaan ja ensikertalaiseksi hienosti hallituilla hermoillaan. Ottelu päättyi Miikan hallinnan jälkeen tasapisteisiin, mutta tuomarit antoivat päätöksensä mielenhäiriössä puolet ajasta alla vikisseelle kaverille? No, ehkä kärjistän mutta henk. koht näin sen toisin päin. Ei kyllä suuri oikeusmurha ollut, olihan matsi tasainen.

Oltiin pakkovoiton kohdalla ja kehään meni veturi-Parkkunen. Maanviljelijän voimaa omaava lukkopainiherkuttelija Sauvosta näytti miten homma hoidetaan. Puhkuen ja puhaltaen otti selkeän pistevoiton isommasta kaverista. Tuomas vei voimillaankin vaikka painossa taisi jäädä jonkun kilon!

Viimeinen ja myös pakkovoitto-ottelu lankesi allekirjoittaneelle. Vastus oli hiukan pidempi kuin minä ja vajaa 100kg veijari. Oma pää oli täysin tyhjä, ja kroppa yhtä voimaton kuin on ollut lähiaikoina. Olin aika huolestunut lämmittelyissä juuri voimanpuutteesta. Mutta aika turhaan. Tällaisenaankin riitti, kunhan alussa vähäsen murisi ja riepotti niin pääsi käyntiin. Ensin kauluksista ihan vaan riepottelemalla kaveri mattoon, matossa ensin pisteitä, sitten oma erikoisuuteni "pultsari-side choke". Kaveri pääsi siitäkin oman huolimattomuuteni takia pakenemaan, ja piti ottaa runnomistaktiikka. Guardissa hain ristikaulusotteen kohdilleen, se käy helposti kun harva sitä varoo. Guardista ei pitäisi pystyä kuristamaan ristikauluksin ilmeisesti. Mutta vanhan varustepenkkipunnertajan takaolkapäävoimilla se onnistui kookkaallekin kaverille. Kaveri taputti ja joukkue jatkoon.





Sitten seurasi taas pari h istuskelua, ennen kuin otettiin jälleen lämmöt ja kohdattiin BJJ Center.

Ensimmäisenä tuleen laitettiin joukkueen toinen ensikertalainen, vesipeto Olli! Vastajoukkueelta tuli 20cm pidempi, painavampi, vanhempi ja kokeneempi ukko vastaan. Ykköstykki joukkueessaan selvästi. Olli koitti varsin näyttävää alasvientiä, eikä se huonoin yritys ollutkaan. Pari min. taisteli kunnes hävisi paremmalleen. Ei mitään jossiteltavaa, eikä hävettävää tässä.

Toinen ottelu oli minun ja vastajoukkueen pienimmän miehen välillä. Noi 85kg kaveri, ehkä alle. Hänen strategiansa oli vetää guardiin, siinä en kyllä logiikkaa näe kun n. 30kg painoeroa... Mutta sinne veti, ja sinne lopulta jäi. Tuomari riisui välillä sukat multa ja välillä meinasin lähteä pisteitäkin tekemään. Lopulta valitsin helpoimman tien ja yllätin tämänkin vastuksen kuristamalla hänet guardista. Tuumasi ukko joukkueelleen kun meni riviin takaisin, että "eihän tuosta pitäisi pystyä kuristamaan". Ei kai pitäisi niin...


Kolmas ottelu Parkkusen voimaa ja nopeutta, ylivoimainen pistevoitto selkein elkein.

Neljäs ottelu joukkueemme vauhdikkain. Kisaneitsyydestään päässyt Kallio oli turbovaihteella! Itseään painavampi vastus lenteli välillä mihin sattuu, mutta yli-innokkuus kostautui. Liika vauhti johti käännöissä ja alasvienneissä miltei poikkeuksetta siihen, että kaveri vain jatkoi liikettä ja alun perin jyrännyt Miika jäikin itse alle. Siksi tuli pistetappio, vaikka otteet räväkät. Mieluummin kumminkin ehdottomasti liikaa tulta ja tappuraa kuin liian vähän! Arkuus romukoppaan sanon minä, asenne kohdillaan ja kunniamaininta,

Viimeinen ottelu oli varsin kovaa vastajoukkueen ankkuria vastaan ja vuorossa alipainoinen atleettimme Sakari. Sakke oli huomattavasti pienempi kuin vastuksensa, ja teki minkä voi. Sai tässäkin suosikkikuristuksensa kohdilleen. Oli aika pienestä kiinni, ettei kaveri taputtanut. Mutta kun kuristus oli vienyt mehut, ei ollut paljoa tehtävissä enää. Käsilukko tuli tässäkin. Saken uran 3 perättäinen käsilukkotappio söi miestä! Mutta rehellisesti sanottuna, enempää ei oikein olisi olltun tehtävissä. Parempaa menestystä jatkossa oman kokoisten kanssa.

Näin kävi meidän joukkueellemme. Reissu oli hauska, kaikki koittivat parhaansa. Kukaan ei myöskään alisuorittanut vaan otteli omalla tasollaan. Itse ehkä vähän, muttei sitä lasketa kun voitin kumminkin. Vai miten se oli?

Joukkueen pakolliset tuplahauiskuvat. Hymy ei siis hyytynyt kisojen jälkeenkään. Vaikkei mitalia tullut niin kokonaisuutena huippureissu!

Nyt pakko painua yöpuulle, huomenna painit ja ensi-iltajuhlat! Perjantaina varmaan päivitystä, enemmän teatteripainotuksella!

Sov gott alla, sanoo suomenruotsalaisharjoittelija Calle Emil teille kaikille ja Aniko lähettää terveisensä kaikille kamppailuhenkisille!

Viimeistelyä niin teatterilla kuin joukkueiden SM-kisojen treeneissä.

Eli tässä pikku hiljaa lähestyy brassijujutsun joukkueiden SM-kisat(8.2.)

http://www.bjjliitto.fi/tapahtumat.php?tap=92&lang=fi,

Jesus Christ Superstarin ensi-ilta(13.2.)





sekä Winterfight-lukkopainitapahtuma (15.2.).



Viimeiset viikot eivät fysiikka- ja lajitreenin kannalta ole menneet hyvin. Ripuli vei täyden treeniviikon, ja teatteri, yövalvomiset ym syöneet palautumista. Salillla treenit puolivillaisia ja lajitreeneissä ei ruutia... Viime la meni nimetön ympäri. Pelästyin aluksi, että jää kisat kokonaan välistä. Onneksi se sentään paranemaan päin, vähän liikkuu jo. Tänään ja eilen treeneissä aika huono ja voimaton fiilis, tänään myös kyytipoikana sormi silmään niin, että sekin ihan punainen.

Mutta teatterilla sujuu kivasti. Alkaa olla meidän extrojen osalta aika hyvin hanskassa homma. Nyt vaan eläytymistä lisää sekä tappelukohtauksiin sujuvuutta niin hyvä on. Muilla näyttelijöillä on vielä tekemistä, isot roolit lauluineen vaativat työtä!

Tällä viikolla tarkoitus enää kevyesti ottaa punttia, kylmäaltailua ym. kevyttä liikuntaa jotta keho heräilisi. Lauantaina joukkue-SM ja sunnuntaina normaalisti treenin pariin. Ensi viikolla taas loppuviikko keveästi jotta ei menisi tukkoon, vkl tuo lukkopainikisa. Ainoa mutta siinä tosin on, että olisi JSC:n esitys illalla. Viimeistään klo 18 pitäisi olla teatterilla. Ja viimeinen herkistelevä humalahan tulee otettua sitten kaksi päivää ennen kisaa ensi-iltabileissä. Mutta ei tämä niin vakavaa ole sentään, että jättäisin teatterikemut väliin.
Hyvin meni viimeksi Jyväskylässäkin kun otti pari maistiaista edeltävänä iltana


NLO Open superheavy white belt final:

Ai niin! Päätin myös siirtyä vain kerran viikossa herkuttelevien kerhoon. Yhtenä pvänä viikossa herkkuja, muuten puhdasta ruokaa. Hedelmillä, skyrillä, rahkoilla ym koetan makean nälkää pitää kurissa sitten. Sen kummempaa ei kohdallani vaadi sellainen puolen kilon viikkovauhti painonpudotuksessa. 105 tavoite siis 14 vkon päästä. Nyt on tuokin sanottu julki niin pitää koittaa toteuttaa. Tosin moni minut tunteva tietää, että matkalla saattaa tulla ties mitkä kisat tai muut intressit vastaan ja voin olla yhtäkkiä lihottamassakin itseäni. mutta näin mennään ainakin tällä hetkellä.

Se siitä päivityksestä, ennen iltapalaa menenkin vaakalle katsomaan painon....


Ja puntari näytti 111.4. Siitä siis lähdetään. Arvauksia saa asettaa siitä mitä on paino viikolla 20?