Kotiuduin juuri ja aplodit kaikuvat vieläkin korvissa... On ollut varsin kiirusta tässä lähipäivinä, mutta nyt istun koneelle ja kirjoitan päivityksen, kautta Teutateksen!
Eli saavuin kenraalista/ennakkonäytöksestä. Koko tupa oli täynnä, nyt jo maksavia asiakkaita. Maanantaista lähtien ollaan joka ilta menty yleisölle näytelmä läpi, joka kerta aplodit ovat yltyneet kovemmiksi. Ei tullut ollenkaan palautetta työryhmälle tänään. Ohjauspuoli alkaa olla tyytyväinen siis näkemäänsä, ja kolmasti loppuaplodeihin kutsun saaneena uskon, että myös yleisö on! Huomenna ensi-ilta, ja sen minä nautin ihan yleisöstä käsin. Mieluusti olisin lavalla, mutta kun kahdella ryhmityksellä tehdään niin nyt näin. Sen jälkeen juhlimaan.
Sivistyneesti toki!
Sellaista kuuluu teatteririntamalle, mutta mitä muuta? Peruskuntotreeniä nyt vihdoin päästy tosissaan aloittelemaan, toivottavasti kroppa normalisoituu. on ollut enemmän tai vähemmän hankalaa syksyn Prahan voimanoston MM-kisoista lähtien. Ei tunnu kulkevan mikään muu kuin paini ajoittain. Nyt heräilemisen merkkejä kropassa. Ehkä se haistaa kevään jo.
Eli viikossa aina yksi kuntopiiripäivä salilla, yksi lenkki vähintään ja lajitreeniä 3-5 kertaa. Punttia kahdesti. Näihin tähdätään ja lupaan kome neljästä viikosta noihin määriin yltääkin. Kevennystä tulee kumminkin varmasti ihan elämän ehdoista kun tulee töitä, reissua ym. myllerrystä. Nyt aika lunki ote oheistreeniin. Olen huomannut, että vaikka kuinka sitä ohjelmoisi, keho menee omia reittejään. Niin nyt annetaan fiilikselle tilaa. Eiköhän 16 v. punttia ole opettanut jo miten pitää treenata, varsinkin nyt kun se on sivuosassa koko puntinnosto.
Mutta päivityksen tärkein anti on viime viikonlopun joukkue SM-kisat, lajina siis brasilialainen jujutsu.
Saimme kasaan Paimion Action Sport Centeriä edustamaan joukkueen valkovöisten yli 76kg sarjaan. Sarjoja joukkuekisoissa siis vain kaksi, yli ja alle 76. Meidän joukkueemme jäsenistössä oli eräs 72 kiloinen taistelijakin, mutta isoon sarjaan saa tulla alipainoisenakin, toisin päin ei. Itse olin ainoa yli 100kg koko joukkueessa, olikohan muissa edes yli 90? Eli varsin alipainoinen joukkue raskaaseen, mutta ei annettu sen haitata!
Kisavalmistelu alkoi jo edeltävänä iltana kun menin hakemaan halpaa pukua kisoihin. Treenipuku liian rikki. Päädyin ostamaan kukkakaalikorvien uskottavuusvaikutuksen takia Malmbergilta 153 euron mahd. kalliin puvun ja 36 palautusjuomaa... Miten siinä niin kävi?
Kaksi ensikertalaista ja valmentaja Kotamäki pakkautuivat aamusta lauantaina omaan autoonsa, ja minä, veturi-Tuomas ja baseball-kuristaja Sakke mentiin toiseen autoon. Tapani mukaan olin kisa-aamuna keholtani varsin voimaton ja mieleltäni vallaton. Turpa ei meinannut pysyä kiinni koko matkan aikana Riihimäelle, toivottavasti se ei negatiivisesti vaikuttanut kanssamatkustajiin. Kisapaikalla sitten olikin aikaa....
Nimittäin kuutisen tuntia taisi saapumisestamme mennä ennen joukkueen ensimmäistä ottelua. Siinä ehti nälkäkin vähän iskeä. Aamupalaksi olin ahminut 11 raakaa kananmunaa ja vähän kanariisiä, mutta eipä tuo loputtomiin riittänyt. Muutama proteiinipatukka ja banaani pitivät hädin tuskin hengissä, mutta täällä sitä vielä ollaan. Näin reunan, nälkäkuoleman synkän varjon. Palasin silti kertomaan siitä! Että näin. Tämän tasoista oli juttu kisamatkallakin, eli ette menettäneet mitään vaikkette olleet kuulemassa...
On silti sanottava, että vaikka odotus oli puuduttavaa niin viihdettä ei uupunut. Junioreiden BJJ oli upeaa katsottavaa! Ihan 6-vuotiaista ylös päin oli otteluita, ja niissä oli kyllä menoa ja meininkiä! Perustylsä lajihan se on aikuisien tekemänä, lukuun ottamatta poikkeuksellisia otteluita. Mutta lapset eivät varmistelleet, vaan antoivat kaikkensa. Ja olihan ne saparotytöt pikku puvuissaan lapsikuumeiselle komekymppiselle aika hellyyttäviäkin. Sitten katsottiin hetki veteraaneja ja ihmeteltiin. Lopulta, kello 16 maissa alkoi lämmittely.
Ensimmäinen vastus oli 4 hengen joukkue, eli saimme heti kärkeen 1 pisteen. Vaadittiin siis 2 voittoa neljästä, jotta jatkopaikka aukeaisi.
Avauspuheenvuoron otti meidän joukkueestamme Sakke, ja vastustajilta joku varsin säpäkkä ja kokenut ruttukorva. Sakke sai kiinni trademarkkinsa baseball-kuristuksen, mutta ruttukorva oli nopea kuin kärppä, painavampi ja vahvempi. Ei auttanut, käsilukkoon jäi Sakari. Mutta oli aika liki, ettei saanut kokenuttakin kettua yllätettyä kuristuksellaan.
Toiseen otteluun meni ensikertalainen Miika. Miika on jo 3 viikkoa tärissyt odotuksesta päästäkseen mittelemään tatamille! Totinen oli mies kisapäivänä, mutta totiseksi veti vastuksenkin voimillaan ja ensikertalaiseksi hienosti hallituilla hermoillaan. Ottelu päättyi Miikan hallinnan jälkeen tasapisteisiin, mutta tuomarit antoivat päätöksensä mielenhäiriössä puolet ajasta alla vikisseelle kaverille? No, ehkä kärjistän mutta henk. koht näin sen toisin päin. Ei kyllä suuri oikeusmurha ollut, olihan matsi tasainen.
Oltiin pakkovoiton kohdalla ja kehään meni veturi-Parkkunen. Maanviljelijän voimaa omaava lukkopainiherkuttelija Sauvosta näytti miten homma hoidetaan. Puhkuen ja puhaltaen otti selkeän pistevoiton isommasta kaverista. Tuomas vei voimillaankin vaikka painossa taisi jäädä jonkun kilon!
Viimeinen ja myös pakkovoitto-ottelu lankesi allekirjoittaneelle. Vastus oli hiukan pidempi kuin minä ja vajaa 100kg veijari. Oma pää oli täysin tyhjä, ja kroppa yhtä voimaton kuin on ollut lähiaikoina. Olin aika huolestunut lämmittelyissä juuri voimanpuutteesta. Mutta aika turhaan. Tällaisenaankin riitti, kunhan alussa vähäsen murisi ja riepotti niin pääsi käyntiin. Ensin kauluksista ihan vaan riepottelemalla kaveri mattoon, matossa ensin pisteitä, sitten oma erikoisuuteni "pultsari-side choke". Kaveri pääsi siitäkin oman huolimattomuuteni takia pakenemaan, ja piti ottaa runnomistaktiikka. Guardissa hain ristikaulusotteen kohdilleen, se käy helposti kun harva sitä varoo. Guardista ei pitäisi pystyä kuristamaan ristikauluksin ilmeisesti. Mutta vanhan varustepenkkipunnertajan takaolkapäävoimilla se onnistui kookkaallekin kaverille. Kaveri taputti ja joukkue jatkoon.
Sitten seurasi taas pari h istuskelua, ennen kuin otettiin jälleen lämmöt ja kohdattiin BJJ Center.
Ensimmäisenä tuleen laitettiin joukkueen toinen ensikertalainen, vesipeto Olli! Vastajoukkueelta tuli 20cm pidempi, painavampi, vanhempi ja kokeneempi ukko vastaan. Ykköstykki joukkueessaan selvästi. Olli koitti varsin näyttävää alasvientiä, eikä se huonoin yritys ollutkaan. Pari min. taisteli kunnes hävisi paremmalleen. Ei mitään jossiteltavaa, eikä hävettävää tässä.
Toinen ottelu oli minun ja vastajoukkueen pienimmän miehen välillä. Noi 85kg kaveri, ehkä alle. Hänen strategiansa oli vetää guardiin, siinä en kyllä logiikkaa näe kun n. 30kg painoeroa... Mutta sinne veti, ja sinne lopulta jäi. Tuomari riisui välillä sukat multa ja välillä meinasin lähteä pisteitäkin tekemään. Lopulta valitsin helpoimman tien ja yllätin tämänkin vastuksen kuristamalla hänet guardista. Tuumasi ukko joukkueelleen kun meni riviin takaisin, että "eihän tuosta pitäisi pystyä kuristamaan". Ei kai pitäisi niin...
Kolmas ottelu Parkkusen voimaa ja nopeutta, ylivoimainen pistevoitto selkein elkein.
Neljäs ottelu joukkueemme vauhdikkain. Kisaneitsyydestään päässyt Kallio oli turbovaihteella! Itseään painavampi vastus lenteli välillä mihin sattuu, mutta yli-innokkuus kostautui. Liika vauhti johti käännöissä ja alasvienneissä miltei poikkeuksetta siihen, että kaveri vain jatkoi liikettä ja alun perin jyrännyt Miika jäikin itse alle. Siksi tuli pistetappio, vaikka otteet räväkät. Mieluummin kumminkin ehdottomasti liikaa tulta ja tappuraa kuin liian vähän! Arkuus romukoppaan sanon minä, asenne kohdillaan ja kunniamaininta,
Viimeinen ottelu oli varsin kovaa vastajoukkueen ankkuria vastaan ja vuorossa alipainoinen atleettimme Sakari. Sakke oli huomattavasti pienempi kuin vastuksensa, ja teki minkä voi. Sai tässäkin suosikkikuristuksensa kohdilleen. Oli aika pienestä kiinni, ettei kaveri taputtanut. Mutta kun kuristus oli vienyt mehut, ei ollut paljoa tehtävissä enää. Käsilukko tuli tässäkin. Saken uran 3 perättäinen käsilukkotappio söi miestä! Mutta rehellisesti sanottuna, enempää ei oikein olisi olltun tehtävissä. Parempaa menestystä jatkossa oman kokoisten kanssa.
Näin kävi meidän joukkueellemme. Reissu oli hauska, kaikki koittivat parhaansa. Kukaan ei myöskään alisuorittanut vaan otteli omalla tasollaan. Itse ehkä vähän, muttei sitä lasketa kun voitin kumminkin. Vai miten se oli?
Nyt pakko painua yöpuulle, huomenna painit ja ensi-iltajuhlat! Perjantaina varmaan päivitystä, enemmän teatteripainotuksella!
Sov gott alla, sanoo suomenruotsalaisharjoittelija Calle Emil teille kaikille ja Aniko lähettää terveisensä kaikille kamppailuhenkisille!
Eli saavuin kenraalista/ennakkonäytöksestä. Koko tupa oli täynnä, nyt jo maksavia asiakkaita. Maanantaista lähtien ollaan joka ilta menty yleisölle näytelmä läpi, joka kerta aplodit ovat yltyneet kovemmiksi. Ei tullut ollenkaan palautetta työryhmälle tänään. Ohjauspuoli alkaa olla tyytyväinen siis näkemäänsä, ja kolmasti loppuaplodeihin kutsun saaneena uskon, että myös yleisö on! Huomenna ensi-ilta, ja sen minä nautin ihan yleisöstä käsin. Mieluusti olisin lavalla, mutta kun kahdella ryhmityksellä tehdään niin nyt näin. Sen jälkeen juhlimaan.
Sivistyneesti toki!
Sellaista kuuluu teatteririntamalle, mutta mitä muuta? Peruskuntotreeniä nyt vihdoin päästy tosissaan aloittelemaan, toivottavasti kroppa normalisoituu. on ollut enemmän tai vähemmän hankalaa syksyn Prahan voimanoston MM-kisoista lähtien. Ei tunnu kulkevan mikään muu kuin paini ajoittain. Nyt heräilemisen merkkejä kropassa. Ehkä se haistaa kevään jo.
.jpg) | |
| Peruskuntoa viime kesältä, Cooperin testi juuri ohi. Taustalla kirinaiset juoksemassa. Heitä hymyilyttää enemmän kuin pullukkaa. |
Eli viikossa aina yksi kuntopiiripäivä salilla, yksi lenkki vähintään ja lajitreeniä 3-5 kertaa. Punttia kahdesti. Näihin tähdätään ja lupaan kome neljästä viikosta noihin määriin yltääkin. Kevennystä tulee kumminkin varmasti ihan elämän ehdoista kun tulee töitä, reissua ym. myllerrystä. Nyt aika lunki ote oheistreeniin. Olen huomannut, että vaikka kuinka sitä ohjelmoisi, keho menee omia reittejään. Niin nyt annetaan fiilikselle tilaa. Eiköhän 16 v. punttia ole opettanut jo miten pitää treenata, varsinkin nyt kun se on sivuosassa koko puntinnosto.
Mutta päivityksen tärkein anti on viime viikonlopun joukkue SM-kisat, lajina siis brasilialainen jujutsu.
Saimme kasaan Paimion Action Sport Centeriä edustamaan joukkueen valkovöisten yli 76kg sarjaan. Sarjoja joukkuekisoissa siis vain kaksi, yli ja alle 76. Meidän joukkueemme jäsenistössä oli eräs 72 kiloinen taistelijakin, mutta isoon sarjaan saa tulla alipainoisenakin, toisin päin ei. Itse olin ainoa yli 100kg koko joukkueessa, olikohan muissa edes yli 90? Eli varsin alipainoinen joukkue raskaaseen, mutta ei annettu sen haitata!
Kisavalmistelu alkoi jo edeltävänä iltana kun menin hakemaan halpaa pukua kisoihin. Treenipuku liian rikki. Päädyin ostamaan kukkakaalikorvien uskottavuusvaikutuksen takia Malmbergilta 153 euron mahd. kalliin puvun ja 36 palautusjuomaa... Miten siinä niin kävi?
Kaksi ensikertalaista ja valmentaja Kotamäki pakkautuivat aamusta lauantaina omaan autoonsa, ja minä, veturi-Tuomas ja baseball-kuristaja Sakke mentiin toiseen autoon. Tapani mukaan olin kisa-aamuna keholtani varsin voimaton ja mieleltäni vallaton. Turpa ei meinannut pysyä kiinni koko matkan aikana Riihimäelle, toivottavasti se ei negatiivisesti vaikuttanut kanssamatkustajiin. Kisapaikalla sitten olikin aikaa....
Nimittäin kuutisen tuntia taisi saapumisestamme mennä ennen joukkueen ensimmäistä ottelua. Siinä ehti nälkäkin vähän iskeä. Aamupalaksi olin ahminut 11 raakaa kananmunaa ja vähän kanariisiä, mutta eipä tuo loputtomiin riittänyt. Muutama proteiinipatukka ja banaani pitivät hädin tuskin hengissä, mutta täällä sitä vielä ollaan. Näin reunan, nälkäkuoleman synkän varjon. Palasin silti kertomaan siitä! Että näin. Tämän tasoista oli juttu kisamatkallakin, eli ette menettäneet mitään vaikkette olleet kuulemassa...
 |
| Tuomas "veturi" Parkkunen, sensei Eemeli Kotamäki, allekirjoittanut, Sakke "Baseball" Vihervirta, Olli "Orpedo" Perälä ja Miika "Meininki" Kallio |
On silti sanottava, että vaikka odotus oli puuduttavaa niin viihdettä ei uupunut. Junioreiden BJJ oli upeaa katsottavaa! Ihan 6-vuotiaista ylös päin oli otteluita, ja niissä oli kyllä menoa ja meininkiä! Perustylsä lajihan se on aikuisien tekemänä, lukuun ottamatta poikkeuksellisia otteluita. Mutta lapset eivät varmistelleet, vaan antoivat kaikkensa. Ja olihan ne saparotytöt pikku puvuissaan lapsikuumeiselle komekymppiselle aika hellyyttäviäkin. Sitten katsottiin hetki veteraaneja ja ihmeteltiin. Lopulta, kello 16 maissa alkoi lämmittely.
Ensimmäinen vastus oli 4 hengen joukkue, eli saimme heti kärkeen 1 pisteen. Vaadittiin siis 2 voittoa neljästä, jotta jatkopaikka aukeaisi.
Avauspuheenvuoron otti meidän joukkueestamme Sakke, ja vastustajilta joku varsin säpäkkä ja kokenut ruttukorva. Sakke sai kiinni trademarkkinsa baseball-kuristuksen, mutta ruttukorva oli nopea kuin kärppä, painavampi ja vahvempi. Ei auttanut, käsilukkoon jäi Sakari. Mutta oli aika liki, ettei saanut kokenuttakin kettua yllätettyä kuristuksellaan.
Toiseen otteluun meni ensikertalainen Miika. Miika on jo 3 viikkoa tärissyt odotuksesta päästäkseen mittelemään tatamille! Totinen oli mies kisapäivänä, mutta totiseksi veti vastuksenkin voimillaan ja ensikertalaiseksi hienosti hallituilla hermoillaan. Ottelu päättyi Miikan hallinnan jälkeen tasapisteisiin, mutta tuomarit antoivat päätöksensä mielenhäiriössä puolet ajasta alla vikisseelle kaverille? No, ehkä kärjistän mutta henk. koht näin sen toisin päin. Ei kyllä suuri oikeusmurha ollut, olihan matsi tasainen.
Oltiin pakkovoiton kohdalla ja kehään meni veturi-Parkkunen. Maanviljelijän voimaa omaava lukkopainiherkuttelija Sauvosta näytti miten homma hoidetaan. Puhkuen ja puhaltaen otti selkeän pistevoiton isommasta kaverista. Tuomas vei voimillaankin vaikka painossa taisi jäädä jonkun kilon!
Viimeinen ja myös pakkovoitto-ottelu lankesi allekirjoittaneelle. Vastus oli hiukan pidempi kuin minä ja vajaa 100kg veijari. Oma pää oli täysin tyhjä, ja kroppa yhtä voimaton kuin on ollut lähiaikoina. Olin aika huolestunut lämmittelyissä juuri voimanpuutteesta. Mutta aika turhaan. Tällaisenaankin riitti, kunhan alussa vähäsen murisi ja riepotti niin pääsi käyntiin. Ensin kauluksista ihan vaan riepottelemalla kaveri mattoon, matossa ensin pisteitä, sitten oma erikoisuuteni "pultsari-side choke". Kaveri pääsi siitäkin oman huolimattomuuteni takia pakenemaan, ja piti ottaa runnomistaktiikka. Guardissa hain ristikaulusotteen kohdilleen, se käy helposti kun harva sitä varoo. Guardista ei pitäisi pystyä kuristamaan ristikauluksin ilmeisesti. Mutta vanhan varustepenkkipunnertajan takaolkapäävoimilla se onnistui kookkaallekin kaverille. Kaveri taputti ja joukkue jatkoon.
Sitten seurasi taas pari h istuskelua, ennen kuin otettiin jälleen lämmöt ja kohdattiin BJJ Center.
Ensimmäisenä tuleen laitettiin joukkueen toinen ensikertalainen, vesipeto Olli! Vastajoukkueelta tuli 20cm pidempi, painavampi, vanhempi ja kokeneempi ukko vastaan. Ykköstykki joukkueessaan selvästi. Olli koitti varsin näyttävää alasvientiä, eikä se huonoin yritys ollutkaan. Pari min. taisteli kunnes hävisi paremmalleen. Ei mitään jossiteltavaa, eikä hävettävää tässä.
Toinen ottelu oli minun ja vastajoukkueen pienimmän miehen välillä. Noi 85kg kaveri, ehkä alle. Hänen strategiansa oli vetää guardiin, siinä en kyllä logiikkaa näe kun n. 30kg painoeroa... Mutta sinne veti, ja sinne lopulta jäi. Tuomari riisui välillä sukat multa ja välillä meinasin lähteä pisteitäkin tekemään. Lopulta valitsin helpoimman tien ja yllätin tämänkin vastuksen kuristamalla hänet guardista. Tuumasi ukko joukkueelleen kun meni riviin takaisin, että "eihän tuosta pitäisi pystyä kuristamaan". Ei kai pitäisi niin...
Kolmas ottelu Parkkusen voimaa ja nopeutta, ylivoimainen pistevoitto selkein elkein.
Neljäs ottelu joukkueemme vauhdikkain. Kisaneitsyydestään päässyt Kallio oli turbovaihteella! Itseään painavampi vastus lenteli välillä mihin sattuu, mutta yli-innokkuus kostautui. Liika vauhti johti käännöissä ja alasvienneissä miltei poikkeuksetta siihen, että kaveri vain jatkoi liikettä ja alun perin jyrännyt Miika jäikin itse alle. Siksi tuli pistetappio, vaikka otteet räväkät. Mieluummin kumminkin ehdottomasti liikaa tulta ja tappuraa kuin liian vähän! Arkuus romukoppaan sanon minä, asenne kohdillaan ja kunniamaininta,
Viimeinen ottelu oli varsin kovaa vastajoukkueen ankkuria vastaan ja vuorossa alipainoinen atleettimme Sakari. Sakke oli huomattavasti pienempi kuin vastuksensa, ja teki minkä voi. Sai tässäkin suosikkikuristuksensa kohdilleen. Oli aika pienestä kiinni, ettei kaveri taputtanut. Mutta kun kuristus oli vienyt mehut, ei ollut paljoa tehtävissä enää. Käsilukko tuli tässäkin. Saken uran 3 perättäinen käsilukkotappio söi miestä! Mutta rehellisesti sanottuna, enempää ei oikein olisi olltun tehtävissä. Parempaa menestystä jatkossa oman kokoisten kanssa.
Näin kävi meidän joukkueellemme. Reissu oli hauska, kaikki koittivat parhaansa. Kukaan ei myöskään alisuorittanut vaan otteli omalla tasollaan. Itse ehkä vähän, muttei sitä lasketa kun voitin kumminkin. Vai miten se oli?
 |
| Joukkueen pakolliset tuplahauiskuvat. Hymy ei siis hyytynyt kisojen jälkeenkään. Vaikkei mitalia tullut niin kokonaisuutena huippureissu! |
Nyt pakko painua yöpuulle, huomenna painit ja ensi-iltajuhlat! Perjantaina varmaan päivitystä, enemmän teatteripainotuksella!
Sov gott alla, sanoo suomenruotsalaisharjoittelija Calle Emil teille kaikille ja Aniko lähettää terveisensä kaikille kamppailuhenkisille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti