Jaahans. Tavoite oli viikon välein vähintään päivittää, nyt taisi vierähtää muutaman päivän yliajalle! Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Toinen tavoite oli blogin myötä ottaa enemmän ja parempia kuvia elämän varrelta. Toistaiseksi tämä ei ole konkretisoitunut, muutama tuhruinen kännykkäkameran VGA-kuva vain tarttunut. Mutta ehkä pitää ostaa sovinnolla parempi känny niin tulisi otettuakin niitä. Mutta nyt katsaukseen menneistä ja tulevista viikoista!
Olen nyt käynyt teatterilla ahkerasti, ensi-ilta sen kun lähestyy. On ollut tosi hienoa huomata miten näyttelemisenn laatu paranee, lavasteet kasvavat ja nyt otettu jo puvut, meikit sekä loppuviikosta orkesterikin mukaan! Joka treeneissä olen myös koittanut praatata ruotsia näyttelijöiden ja muun henkilökunnan kanssa. Olen päättänyt siitä tehdä itselleni kielen millä voisin jatkossa itsekin oikein roolissa näytellä enkä vain ekstrana! Mielettömiä lahjakkuuksia laulupuolella varsinkin on tullut tavattua, varsinkin nimiroolin Jeesuksena tekevä Alexander Lycke on hurja virtuoosi äänenkäytössä. Suosittelen vilpittömästi kaikkia tulemaan Åbo Svenskanille kun näytökset alkavat.
Tämän lisäksi on kovia treenejä ollut kohti brasilialaisen jujutsun joukkue SM-kisoja Riihimäellä 8.2. Harmittavan vähän päässyt treenaamaan, 3-4 krt vkossa. Mutta puntilla myös käynyt, ja pienryhmätreenejä kun tehnyt niin kehitystä tullut omasta mielestäni. Ohessa valmistaudun myös varsinaiseen tosimiesten koitokseen. Nimittäin Vantaalla sitä seuraavana lauantaina 15.2. ulkoilmalukkopainikisat! Pelkissä speedoissa 20 asteen pakkaseen painimaan. Kuulostaa suomalaiselta. Ja superosallistujana olen houkutellut serkkuni Julma-Juhan mukaan. Mies ei ole koskaan treenannut painihommia mutta on ottanut vapaa-ajallaan tutuista ja tuntemattomista niskalenkkiä tuhansia kertoja. Hän ,myös omaa sitä baarissa aina peräänkuulutettavaa, bodareilta, voimailijoilta, kamppailijoilta ym. humpuukiporukalta puuttuvaa työmiehen voimaa. Ohessa kuva hänen hauiksestaan. On omien sanojensa mukaan sopusuhtainen, minun hauikseni kuulemma muodoton ja ällöttävä.
Edellissunnuntain treenit ne vasta kivat olivatkin, oli nimittäin kummilikat mukana :) Oli todella kehittävää sekä kivaa tehdä liikeharjotteita jahdaten samalla Ania pitkin salia. Lihaskuntoa oli pakko tehdä varsinkin lopputreenistä vauvankorilla koko ajan kun muuten pikku-Sofia alkoi itkemään jos ei kori heilunut! Lisäksi sparrit näiden tyttöjen isän kanssa menivät hienosti ja tuli nyt viimein opittua päälläseisontakin hyvin.
Eli viimeiset viikon on treenattu ahkerasti. On treenattu ruotsinkieltä, on treenattu teatteria, punttia ja painihommia. Pystyottelutreenitkin otin mukaan. No treenaaminen on mukavaa ja sujunutkin kohtuu kivasti joka saralla. Mutta viime viikolla tuli stoppi. Ripuli perkele.
Syitä koitin jäljittää 4 päivän kuumeiluun ja ruikulointiin. pääepäilty on 5 päivää päiväyksestä vanha liha jonka tein kastikkeeksi, annoin 2-3 pvää olla hellalla ja saman verran jääkaapissa. Ja jonka vedin sitten sunnuntaitreenin päätteeksi napaani. Darwinin palkinnon arvoista ei sentään, mutta kohtuu pöljä veto! Kuumeilut ja ripuloinnit onneksi helpottivat ja perjantaina olin jo paineita hakemassa salilla sekä teatterissa läpivedon tekemässä.
Lauantai 25.1.meni Metalin Push and Pull-kisojen juontohommissa. Montaa tuttua tuli kannustettua ja kiusattua mikin varressa ja hauskaa oli. Erityisesti oli ilo nähdä uusia naamoja nostamassa. Mieleenpainuvampia suorituksia olivat Ano Turtiaisen nostot maasta ja otevoimakäsipainolla, sekä Petteri Hosion hurjat penkkipunnerrukset. Ano veti 370 helposti, 410 yritti, Petteri penkistä 340 helppo, 360 ihan sentin vajaa! Molemmista videota ohessa, Petteriltä tosin löysin vain 360 yrityksen. Jotain omiakin horinoita kuuluu taustalla:
Olen nyt käynyt teatterilla ahkerasti, ensi-ilta sen kun lähestyy. On ollut tosi hienoa huomata miten näyttelemisenn laatu paranee, lavasteet kasvavat ja nyt otettu jo puvut, meikit sekä loppuviikosta orkesterikin mukaan! Joka treeneissä olen myös koittanut praatata ruotsia näyttelijöiden ja muun henkilökunnan kanssa. Olen päättänyt siitä tehdä itselleni kielen millä voisin jatkossa itsekin oikein roolissa näytellä enkä vain ekstrana! Mielettömiä lahjakkuuksia laulupuolella varsinkin on tullut tavattua, varsinkin nimiroolin Jeesuksena tekevä Alexander Lycke on hurja virtuoosi äänenkäytössä. Suosittelen vilpittömästi kaikkia tulemaan Åbo Svenskanille kun näytökset alkavat.
 | |
| Jeesus tulee, osta lippu! |
Tämän lisäksi on kovia treenejä ollut kohti brasilialaisen jujutsun joukkue SM-kisoja Riihimäellä 8.2. Harmittavan vähän päässyt treenaamaan, 3-4 krt vkossa. Mutta puntilla myös käynyt, ja pienryhmätreenejä kun tehnyt niin kehitystä tullut omasta mielestäni. Ohessa valmistaudun myös varsinaiseen tosimiesten koitokseen. Nimittäin Vantaalla sitä seuraavana lauantaina 15.2. ulkoilmalukkopainikisat! Pelkissä speedoissa 20 asteen pakkaseen painimaan. Kuulostaa suomalaiselta. Ja superosallistujana olen houkutellut serkkuni Julma-Juhan mukaan. Mies ei ole koskaan treenannut painihommia mutta on ottanut vapaa-ajallaan tutuista ja tuntemattomista niskalenkkiä tuhansia kertoja. Hän ,myös omaa sitä baarissa aina peräänkuulutettavaa, bodareilta, voimailijoilta, kamppailijoilta ym. humpuukiporukalta puuttuvaa työmiehen voimaa. Ohessa kuva hänen hauiksestaan. On omien sanojensa mukaan sopusuhtainen, minun hauikseni kuulemma muodoton ja ällöttävä.
 |
| Sopusuhtainen hauis. |
Edellissunnuntain treenit ne vasta kivat olivatkin, oli nimittäin kummilikat mukana :) Oli todella kehittävää sekä kivaa tehdä liikeharjotteita jahdaten samalla Ania pitkin salia. Lihaskuntoa oli pakko tehdä varsinkin lopputreenistä vauvankorilla koko ajan kun muuten pikku-Sofia alkoi itkemään jos ei kori heilunut! Lisäksi sparrit näiden tyttöjen isän kanssa menivät hienosti ja tuli nyt viimein opittua päälläseisontakin hyvin.
 |
| Urhea nuori taistelija, selätettynä tatamilla. |
Eli viimeiset viikon on treenattu ahkerasti. On treenattu ruotsinkieltä, on treenattu teatteria, punttia ja painihommia. Pystyottelutreenitkin otin mukaan. No treenaaminen on mukavaa ja sujunutkin kohtuu kivasti joka saralla. Mutta viime viikolla tuli stoppi. Ripuli perkele.
Syitä koitin jäljittää 4 päivän kuumeiluun ja ruikulointiin. pääepäilty on 5 päivää päiväyksestä vanha liha jonka tein kastikkeeksi, annoin 2-3 pvää olla hellalla ja saman verran jääkaapissa. Ja jonka vedin sitten sunnuntaitreenin päätteeksi napaani. Darwinin palkinnon arvoista ei sentään, mutta kohtuu pöljä veto! Kuumeilut ja ripuloinnit onneksi helpottivat ja perjantaina olin jo paineita hakemassa salilla sekä teatterissa läpivedon tekemässä.
Lauantai 25.1.meni Metalin Push and Pull-kisojen juontohommissa. Montaa tuttua tuli kannustettua ja kiusattua mikin varressa ja hauskaa oli. Erityisesti oli ilo nähdä uusia naamoja nostamassa. Mieleenpainuvampia suorituksia olivat Ano Turtiaisen nostot maasta ja otevoimakäsipainolla, sekä Petteri Hosion hurjat penkkipunnerrukset. Ano veti 370 helposti, 410 yritti, Petteri penkistä 340 helppo, 360 ihan sentin vajaa! Molemmista videota ohessa, Petteriltä tosin löysin vain 360 yrityksen. Jotain omiakin horinoita kuuluu taustalla:
Punnerrusten ja vetojen välissä oli myös otevoimakilpailuja. Ne olivat yleisölajeja, joten näin juontajan ominaisuudessa menin aina ripulin raiskaamana surkeine näppivoimineni tekemään esimerkkisuorituksen. Ihan kokeillakseni uteliaisuudesta sekä alentaakseni kynnystä mennä yleisöst ihmisten kisaamaan. Mutta Juha "Paparazzi grip monster" Harju menikin kuvaamaan kaikki suoritukset. Törkeää, sanon minä! Ensimmäinen elämäni kisasuoritusyritys otevoimalajeissa ja pakko tämäkin nolous jakaa kaiken kansan kanssa:
Jos näillä viiksillä ei voittoa tule, on miehessä vika!
Noi viikset... mie romahan! :D
VastaaPoista