Päiväkirjan kirjoittaminen heikoissa kantimissa, kuvia elämästä otettu ihan liian vähän kenenkään uskoa puoliakaan tapahtuneista ja muisti kuin vaivaisukolla.
Mikä avuksi?
No blogin pitäminen tietysti! Tästä lähin pidän täällä blogia johon koetan noin kerran viikossa kirjata kuulumisia, muistoja, kuvia ja muuta (toivon mukaan muidenkin mielestä) mielenkiintoista. Sen lisäksi pidän treenipäivyriä sekä englanninkielistä treenikeskeistä blogia gometal.com-sivustolla.
Tulen tässä blogissa käsittelemään lähinnä elämäntapahtumia, urheilua ja taiteita. Toki, itseni tuntien, rönsyily on vääjäämätöntä. Tarkoituksella jätän työasiat esim. vähemmälle, koska en koe sitä tärkeäksi osaksi minuuttani ja elämääni. Tai ainakin toivon aina sen olevan siit hieman irrallinen osa. Ainoastaan taidealan työasiat otan isommaksi osaksi kirjoituksia, koska ne ovat myös isompi osa minua. Hymiöitä kieltäydyn heti kärkeen käyttämästä niiden sarkasmin- sekä ironiantajua heikentävän vaikutuksen vuoksi. Muutoin toivon tämän kirjoitusharrasteen myötä parantavani omaa suomen kielen kirjoittamisen kykyäni. Kaunis kieli, kaunis mieli tahi jotakin sellaista pitää sanoman!
Ensimmäisen postauksen pääaihe lienee aiheellista olla kirjoittaja itse. Niin huono muisti ei toki minullakaan ole, etten itseäni muistaisi. Kumminkin lienee oleellista kiteyttää oma oleminen mahdollisten uusien lukijoiden vuoksi. Eikä ole paha tiivistää itseään alle 10 lauseeseen välillä. Joka vuosi jos sen tekisi, varmaan huomaisi eroa esim ikävuosien 20 ja 30 välillä... Ainakin pitäisi! Siitä aasinsiltaa pitkin egoistisen itseni lempiaiheeseen, eli nykypäivään ahtaasti soveltuvaan homo sapiens (ehkä neanderthal puoliksi?)-yksilöön nimeltä Kalle Eemeli Ylitalo.
Aasinsilta siksi, että olen kuin olenkin juuri 30-vuotias. Paimiossa, Varsinais-Suomen helmessä rakkauslapsena vanhempieni myrskyisään suhteeseen syntynyt. Asunut käytännössä muissakin pitäjissä ulkomaita myöden mutta silti aina paimion kansalaisuuden, oleskeluluvan ja paimiolaisstatuksen säilyttäen. Kouluja olen toki käynyt, peruskoulu, lukio ja ammattikoulu ja erinäisiä muita koulutuksia. Ikäväkseni olen loppuun asti suorittanut vain peruskoulun ja kansanopiston musiikkiteatterilinjan. Sivistynyt olen kumminkin nykymittapuilla, lukenut ja elämän koulima, silti yhteiskunnan edessä peruskoulupohjalta ponnistava. Ammatteja on takana runsaasti, eri rakennus- ja metallialan töistä baaritiskin taakse, varastoihin, portsariksi narikkaan, näyttelijäksi teatteriin, juontajaksi tapahtumiin sekä yksityisyrittäjäksi arveluttaville aloille. Tätä nykyä olen teatteri- ja turvallisuusalan immeisiä. Lapseton, sitoutumiskammoinen ja sinkku. Toisaalta myös vauvakuumeinen (3 ihanaa kummityttö vähän helpottaa taudinkuvaa), elämäni rakkauden perään haikaileva ja romantikko.
Siinä 10 lausetta aiheesta minäminäminä sekä kuva kahdesta vanhemmasta kummilikasta . Riittänee avauspostaukseksi!
Seuraavassa päivityksessä käsittelen kamppailu- voimailu- ym harrasteita lähemmin. Tulevat kumminkin olemaan suuri osa tämän blogin sisältöä.
Hyvää vuotta 2014 kaikille!
Mikä avuksi?
No blogin pitäminen tietysti! Tästä lähin pidän täällä blogia johon koetan noin kerran viikossa kirjata kuulumisia, muistoja, kuvia ja muuta (toivon mukaan muidenkin mielestä) mielenkiintoista. Sen lisäksi pidän treenipäivyriä sekä englanninkielistä treenikeskeistä blogia gometal.com-sivustolla.
Tulen tässä blogissa käsittelemään lähinnä elämäntapahtumia, urheilua ja taiteita. Toki, itseni tuntien, rönsyily on vääjäämätöntä. Tarkoituksella jätän työasiat esim. vähemmälle, koska en koe sitä tärkeäksi osaksi minuuttani ja elämääni. Tai ainakin toivon aina sen olevan siit hieman irrallinen osa. Ainoastaan taidealan työasiat otan isommaksi osaksi kirjoituksia, koska ne ovat myös isompi osa minua. Hymiöitä kieltäydyn heti kärkeen käyttämästä niiden sarkasmin- sekä ironiantajua heikentävän vaikutuksen vuoksi. Muutoin toivon tämän kirjoitusharrasteen myötä parantavani omaa suomen kielen kirjoittamisen kykyäni. Kaunis kieli, kaunis mieli tahi jotakin sellaista pitää sanoman!
Ensimmäisen postauksen pääaihe lienee aiheellista olla kirjoittaja itse. Niin huono muisti ei toki minullakaan ole, etten itseäni muistaisi. Kumminkin lienee oleellista kiteyttää oma oleminen mahdollisten uusien lukijoiden vuoksi. Eikä ole paha tiivistää itseään alle 10 lauseeseen välillä. Joka vuosi jos sen tekisi, varmaan huomaisi eroa esim ikävuosien 20 ja 30 välillä... Ainakin pitäisi! Siitä aasinsiltaa pitkin egoistisen itseni lempiaiheeseen, eli nykypäivään ahtaasti soveltuvaan homo sapiens (ehkä neanderthal puoliksi?)-yksilöön nimeltä Kalle Eemeli Ylitalo.
Aasinsilta siksi, että olen kuin olenkin juuri 30-vuotias. Paimiossa, Varsinais-Suomen helmessä rakkauslapsena vanhempieni myrskyisään suhteeseen syntynyt. Asunut käytännössä muissakin pitäjissä ulkomaita myöden mutta silti aina paimion kansalaisuuden, oleskeluluvan ja paimiolaisstatuksen säilyttäen. Kouluja olen toki käynyt, peruskoulu, lukio ja ammattikoulu ja erinäisiä muita koulutuksia. Ikäväkseni olen loppuun asti suorittanut vain peruskoulun ja kansanopiston musiikkiteatterilinjan. Sivistynyt olen kumminkin nykymittapuilla, lukenut ja elämän koulima, silti yhteiskunnan edessä peruskoulupohjalta ponnistava. Ammatteja on takana runsaasti, eri rakennus- ja metallialan töistä baaritiskin taakse, varastoihin, portsariksi narikkaan, näyttelijäksi teatteriin, juontajaksi tapahtumiin sekä yksityisyrittäjäksi arveluttaville aloille. Tätä nykyä olen teatteri- ja turvallisuusalan immeisiä. Lapseton, sitoutumiskammoinen ja sinkku. Toisaalta myös vauvakuumeinen (3 ihanaa kummityttö vähän helpottaa taudinkuvaa), elämäni rakkauden perään haikaileva ja romantikko.
Siinä 10 lausetta aiheesta minäminäminä sekä kuva kahdesta vanhemmasta kummilikasta . Riittänee avauspostaukseksi!
Seuraavassa päivityksessä käsittelen kamppailu- voimailu- ym harrasteita lähemmin. Tulevat kumminkin olemaan suuri osa tämän blogin sisältöä.
Hyvää vuotta 2014 kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti