Draamaa, farssia ja opettavainen tarina oman elämän uskalluksesta

Viikot sen kun vierivät. Joskus sitä ihmettelee oikein mihin kaikki aika menee! Tuntuu, että viimeisen puolentoista viikon aikana ei juuri mitään tehnyt ole, vaikka kai sitä kaikkea on mahtunut taas. Oli niitä leirejä painihommiin, kummilikkojen kera käyty uimassa, vietetty Anin 5-vuotissynttäreitä, vapaa  perjantai kavereiden kanssa ja serkkupoikakin oli yökylässä.

Viime viikosta tulikin kerrottua osa, mutta teatteria en kauheasti raapaissut. Sillä saralla onkin ollut mielenkiintoinen viimeinen viikko tässä. Tuli lyötyä lukkoon kevääksi taas yksi juontokeikka, parit työhakemukset lähetettyä ja nautittua teatterista. Nimenomaisesti Turun kaupunginteatterista ja Åbo Svenskanin uudesta pienemmän näyttämön näytelmästä.

Naamiot yössä

Kaupunginteatterissa on nyt pyörinyt tosi suosittu Jekyll ja Hyde, Riku Nieminen nimiroolissa. Ystäväni Sari ja tyttärensä Vilma Paimion kesäteatterista olivat liput varanneet maanantaille. Mutta Sari joutui olkaleikkaukseen ja sain mahdollisuuden lähteä nuoren neidin kanssa katsomaan ko. näytelmää. Totta kai tartuin heti tilaisuuteen.

Koko ilta oli eri mukava. Turun jokivarsikin tarjosi parastaan väliajalla, ja sopivasti kaverin ja serkun kyydit sopivat niin, että pääsi ovelta ovelle. Ja tietysti itse näytelmä oli mahtava! Teemana ihmisten kaksinaamaisuus ja hyvän sekä pahan taistelu ovat varsin ikuisia. Pessimistin mukaan kuluneita, minä sanoisin notta klassisia.

Nieminen teki roolin todella hyvin. Joissain kohti murhanhimo ei ehkä kuultanut ihan läpi, ja rakkaustarina kihlattuun vähän kemiaton, mutta kaikki muu oli loistavaa. Niemisen kehonkieli oli loistavaa, ja teki muuntautumisista ilman kikkoja ja meikkejä, pelkän valon avustuksella todella vaikuttavia. Kehonhallinta, laulu, kaksoisrooli pahana ja hyvänä sekä riutuvan tuska kaikki tulkittiin uskottavasti. Myös muu näyttelijäkaarti oli ajan tasalla eikä suuria epätasaisuuksia ollut. Koskettavin hetki oli Lucy-huoran laulu, siinä oli silmä kosteana monella yleisössä.

Lauluvoima kautta linjan hyvää ja lavastus sekä tanssien ja liikkeiden ohjaus aivan upea! Myös nuori neiti Koskela piti näytelmästä, ja Riku oli kuulemma ihku! Suosittelen katsomaan kun kerran näin kauan pyörii.

Dario Fo:n farssia

Eilen sitten pääsin ilmaiseksi katsomaan toisen näytelmän. Åbo Svenskanin Ni betalar inte, vi betalar inte päästi katsomaan omaisten näytöstä meidät kaikki talon työntekijät. Menin paikalle katsomaan farssia vaihtelevin odotuksin, pääosin kielen takia. Osaan ruotsia, mutta välillä sanavarasto ehtyy. Ajattelin hersyvän farssin ehkä olevan minulle liian vaikea ymmärrettäväksi, mutta turhaan! Ihan hyvin ymmärsin suurimman osan, eikä hauskuus muutaman sanan ohi menosta paljoa kärsinyt.

Veteraaninäyttelijöiden kaarti kyllä osasi hommansa. Tuollainen farssi vaatii todella tiukkaa ajoitusta ja vahvaa ilmettä. Molempia onneksi löytyi kokeneilta näyttelijöiltä. Todella nopeatempoinen, ajankohtainen ja kantaa rempseästi ottava pläjäys. Meni kielikylpynä ja huumorikokemuksena yhtä lailla!

Pieni suuri Tord Hansson

"Oman" näytelmän parissakin sattui viime viikon loppupuolella.

Jokainen suuri rooli tällaisissa isoissa ammattiteattereissa saa oman understudynsa. Eli jonkun joka sitten voi sairastapauksissa tai muissa akuuteissa olosuhteissa tuurata. Mutta miten käy, jos itse pääroolin esittäjä sekä understudy saavat pöpön kurkkuunsa, eikä loppuunmyydyille yleisöillä ole ollenkaan pääosan esittäjää? Tässä tapauksessa siis kuuluisaa varajeesusta.
Se selvisi viime keskiviikkona!

Linus Fagerström, "varajeesus"

Kaksi tuntia ennen näytöstä selvisi kaikille, että Jeesuksen esittäjä Alexander Lycke, sekä varamies Linus ovat molemmat kipeitä. Tolpillaan toki, muttei ääni siinä kunnossa että voisi juuri kuiskausta kovempia saundeja päästellä. Esityksiä oltiin jo perumassa, kun nähtiin siviilirohkeutta. Tord Hansson, ruotsalaisnäyttelijä ensemblen osana astui esiin. Sanoi voivansa tuurata Jeesusta jos vähän treenataan. No pari tuntia on juhlavuoden sekä maailmanhistorian suurspektaakkelin pääroolin käytännössä ei mitään. Epäilys taisi olla aika monella siinä kohta vallitseva mielentila...

Tord kuitenkin kuullut Jeesuksen laulut jo yli sata kertaa, ja ollut mukana kohtauksissa. Näin päätettiin verestää muistia orkesterin kanssa, ja hyvinhän ne laulut sieltä soljuivat! Nyansseja ei ehditty hioa, mutta yhteistuumin päätettiin näytös läpi vetää. Kaikki lupasivat tehdä parhaansa kantaakseen sekä Tordin että paikatakseen hänen jättämänsä aukon ensemble-rooleissa.

Ristiä jouduttiin korjaamaan kun Tordin ja Aleksin pituusero 30cm, rekvisiitan käsittelyä jaettiin uusiksi, laulureploja siirreltiin ja tanssirivistöjä paikkailtiin. Tordin tilanteen lisäksi oli Erik selkävaivojen vuoksi kokonaan sivussa... Mutta lopultahan asia on niin, että aurinko nousee aina. Kaikilla oli jännittynyt ja hyvä mieli. Pikaratkaisujen, neuvottelujen ja tuunausten jälkeen annettiin näytöksen sitten vaan mennä omalla painollaan.

 Alexander sekä teatterinjohtaja Holmström Herodeksena

Teatterinjohtaja piti aluksi puheen ja kertoi tilanteen katsojille. Monille Alexanderin poissaolo ehkä pettymys, mutta tilanteen luoma erikoisuus varmasti enemmän kuin korvasi sen. Ja lopultahan näytös meni hyvin. Improvisaatio, Tordin loistokas muisti, orkesterin kokemus ja hyvä yhteispeli kantoi hienosti. Ja välillä taisi jokunen ekstra kantaa Tordiakin kun hän ei muuten tiennyt mihin mennä! Omaan vaatimattomaan osaani ei kauheasti asia vaikuttanut, muutamassa kohtaa piti vain muutella touhuja. Hyvä fiilis taas tarttui jokaiseen varmasti osan suuruudesta huolimatta.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Täydellistä ei näytös ollut varmaan lähelläkään jos tietää millainen se on Alexin kanssa, mutta tälle yleisölle upposi kuin häkä. Seisaaltaan taputtivat herra Hanssonin urheudelle ja niin taputimme kaikki mekin. Sympaattinen, pieni suuri miekkonen näytti kyllä kykynsä ja istuutui Jeesuksen rooliin  pikavauhtia kyhätyin roolivaatteinensa kuin kala veteen. Well done, sanoisi engelsmanni.

Tord Hansson, varajeesuksen tuuraaja. Ei tittelinä vakuuta, mutta suorituksena kyllä!

Sellaista siltä saraa, treeneistä kerron seuraavassa postauksessa. Kannattaa edeltävää tarinaa muuten muistella ensi kerran kun olisi edessä joku pikku haaste, missä ehkää pelkää munaavansa toisien edessä...